10 vuotta, 10 elokuvaa: There Will Be Blood

Liekö Paul Thomas Andersonin päässä naksahtanut jotain 2000-luvun vaihteessa? Käsikirjoittaja-ohjaajan Boogie Nights ja Magnolia olivat molemmat melkoisia ensemble-pläjäyksiä, Punch-Drunk Love ja There Will Be Blood puolestaan keskittyvät kahteen–yhteen hahmoon. (Jätän Hard Eightin pois laskuista siksi, että se on muutenkin selvästi pienimuotoisempi eli halvalla tehty esikoinen; hyss!) Että kun aiemmin PTA orkestroi ihmismassoja kuin palapelejä, niin …

10 vuotta, 10 elokuvaa: Adaptation

Varsin monella on kertomus ensimmäisestä hetkestä, jolloin he tajusivat, että tv-ohjelmat tai elokuvat eivät vain ilmesty tyhjästä valmiina, vaan joku tekee ne. Saatan olla vähän hidas, mutta minulle moinen välähdys koitti keväällä 2003, jolloin Charlie Kaufman astui elämääni. Toki olin nähnyt Being John Malkovichin Jyväskylän Elohuvissa silloin kun se toimi vielä matineateatterina, mutta sen erinomaisuus …

10 vuotta, 10 elokuvaa: Ong-Bak

Kaikki ikäiseni pojat muistavat Karate Kidin. Wax on, wax off, mutta ennen kaikkea kurkipotku. Se oli maailman siistein juttu ikinä koskaan, ja seuraavana päivänä koulussa puolet luokasta seisoi yhdellä jalalla kädet levällään. Siitä on parikymmentä vuotta. Näin Ong-Bakin ensimmäisen kerran varmaan viitisen vuotta sitten. Muistaakseni törmäsin siihen irkissä, kun Jani suositteli leffaa Petelle, joka kommentoi …

10 vuotta, 10 elokuvaa: Dr Horrible’s Sing-Along Blog

En ole varsinaisesti mikään musikaalien asiantuntija enkä välttämättä edes genren fani. Listapaikasta kisasivat oikeastaan vain Moulin Rouge ja Once, jotka ovat molemmat ihania ja budjettijatkumon vastakkaisista päistä. Tiedä sitten, että voiko niitä pitää oikeina musikaaleina, koska kumpikaan ei ole puhdasverinen West Endin tahi Broadwayn edustaja. Ehkä juuri siksi pidän niistä. Vaan sitten keksin, miten ongelma …

10 vuotta, 10 elokuvaa: Irréversible

Pohdin pitkään, minkä leffan parina Irréversible näytetään, kunnes aikataulurajoitteet synnyttivät luovan ratkaisun: samana iltana ei katsota mitään muuta. Saman ongelman toinen puoli: elokuva teki aikanaan valtavan vaikutuksen, mutta en ole varma, tahdonko katsoa sen uudestaan, koska se on kovin, kovin surullinen. En tiennyt ohjaaja-käsikirjoittaja Gaspar Noésta mitään, joten ensimmäinen kosketukseni Irréversibleen olivat siitä Cannes-enskarin aikoihin …