Timo Peltonen selittää HS:n kulttuurisivujen Terminaattori-palstalla Julius Caesar -arvionsa otsikkoa, 24.1.2009:
Otsikolla [”Morituri te salutant!”] viittasin paitsi Caesarin kuolemaan salamurhaajien käsissä, myös Brutuksen ja Cassiuksen kohtaloon tässä Shakespearen tragediassa (jota ei voinut suoraan paljastaa arviotekstissä)
Möh?
Missä vaiheessa historia muuttuu spoileriksi?
Jos siitä ei muistuteta elävään jääneessä, jälkikäteen sepitetyssä lentävässä lauseessa? Jos sitä ei opeteta peruskoulun opetussuunnitelmassa?
”Steven Spielbergin Saving Private Ryan alkaa Normandian maihinnoususta, mutta enpä kerro enempää, etten paljasta, onnistuuko maihinnousu!”
”Tässä Tuntemattomassa sotilaassa onkin jännät paikat, kun kumpi tahansa voi voittaa ja toinen tulee sitten maaliin toisena!”
”Illan elokuvan nimi on Jesse Jamesin PIIIIIIIP pelkuri Robert Fordin toimesta. Yllättävää elokuvailtaa!”
En minä yleensäkään spoileripelkoa ymmärrä, mutta että tuota.
Siis, mitä, Titanic uppoaa lopuksi? Niin on pilattu sekin elokuvanautinto!