Leffablogaajien bonusleffasuositukset vuodelta 2020

Jokavuotiseen tapaan leffablogaajien parhaat -kyselyn yhteydessä tiedustelimme myös yhtä vuonna 2020 nähtyä elokuvaa, jota tekee mieli suositella vaikkei se olisi varsinaisen äänestyksen raameihin sopinutkaan.

Tällaisia vastauksia saapui:

Aasa Timonen @Rosgakori

A Worm in the Heart

Paul Ricen ja Liam Jackson Montgomeryn dokumentti Venäjän LGBTQ+ yhteisöistä on vuoden dokumenttien parasta antia, raadollisen raskas ja karmiva kuvaus kamalista olosuhteista joissa itänaapurimme seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt koittavat selviytyä. Matka Trans-Siperian junalla läpi Venäjän on hetki hetkeltä lohduttomampi ja surullisempi, eikä matkalla juuri ole valopilkkuja tai toivon hetkiä. A Worm in the Heart on pakollista katsottavaa kaikille.

Anneli Ketonen

Lost Boys

Rankka.

Antti Alanen

Lupu Pick: Sylvester (1924)

Vuoden 2020 restauroidun version (Deutsche Kinemathek) maailman ensiesitys: Klaus Pringsheimin alkuperäismusiikin esitti Orchestra del Teatro Comunale Bolognan Piazza Maggiorella.

Antti Selkokari @antti.selkokari

A Hidden Life

Hiukan itsellenikin yllättäen havaitsin arvostavani Terence Malickin aseistakieltäytyjädraamaa A Hidden Life hyvinkin paljon. Malickille, uskoaan piilottelemattomalle taiteilijalle A Hidden Lifen tarina palvelukseen kutsutusta maanviljelijä Franz Jägerstätteristä, joka kieltäytyi vannomasta uskollisuudenvalaa suur-Saksan valtakunnankanslerille on sinänsä sivuseikka. Malickille elokuvan juoni on vain syy päästä laukomaan tai pohtimaan kovan luokan eettisiä kysymyksiä, kuten: Miten ihmisen pitäisi elää moraalisen mädän keskellä? Mistä ihminen tietää mikä on oikein? Mitä merkitystä kärsimyksellä on maailmassa, jossa ihmiset ovat hylänneet moraalisen kompassinsa?

Emmi Lehikoinen

Happiest Season

Tällaista jouluelokuvaa olen odottanut aina! Ihanaa, että lopputulos oli näinkin ihastuttava ja hyvin kirjoitettu paketti. Jouluelokuvia on vaikea verrata normileffoihin, siksi bonuselokuvana tämä.

Hannu Björkbacka

The Last of Sheila (Herbert Ross, 1973)

Näin tämän risteilyjännärin vasta tänä vuonna – kiitos Knives Out -ohjaaja Rian Johnsonin haastattelun, jossa hän sanoi tämän olleen esikuvana. No, enpä hämmästellyt yhtään, että paljastui paremmaksi kuin Veitset esiin (jonka huumoriin en yhtään päässyt kiinni). Hauska ja loistava murhamysteeri hienostoväen laivalla, saattaa häpeään Bogdanovichin tylsän Cat’s Meow’n. Näppäryyttä ei ihmettele, kun taustalla ovat käsikirjoittajina musikaalinero Stephen Sondheim ja muuten vaan muikea Anthony Perkins. Näyttelijätkin loistokaartia: James Mason, Dyan Cannon, James Coburn, Richard Benjamin, Ian McShane… Katsokaa ihmeessä!

HT Nuotio

Tabi no owari sekai no hajimari [To the Ends of the Earth] (Kurosawa Kiyoshi, 2019)

Kurosawa Kiyoshin elokuvien vuodesta 2015 jatkunut esitysputki Suomessa pääsi katkeamaan, mutta suoratoistopalvelu Mubi pelasti tilanteen viime hetkellä (30.12.) lisäämällä tämän hänen toiseksi uusimman elokuvansa Suomenkin valikoimaan.

Joakim Heinonen

Red Post on Escher Street

Tuoretta Sion Sonoa. Ohjaaja ei petä lähes ikinä.

Joonatan Itkonen @ToistoNet

The Vast of Night

Pientäkin pienemmällä budjetilla tehty jännitysnäytelmä kontaktista maan ulkopuolisen elämän kanssa on vuoden hienoimpia yllätyksiä. Kuunnelman lailla avautuva elokuva muistuttaa Hämärän rajamailla sarjaa parhaimmillaan, mutta ohjaaja Andrew Pattersonin käsissä tiivistunnelmainen mestariteos koluaa myös yhteiskunnallisia ongelmia ja 50-luvun aikailaiskuvauksille tuttua paranoiaa.

Kalle Ervasti

La Terra Trema (Maa Järisee)

Ensimmäinen Viscontin elokuva jonka näin. Yksinkertainen ja puhutteleva elokuva epäonnisesta kalastaja perheestä.

Kalle Karinen

Follow Me

Ilahduttavan brutaali escape room -kokemus, ja enemmän Hostel-sarjan henkinen kuin Hostel III. Juuri tällaisia rehellisiä teoksia tarvitaan näinä koettelevina aikoina.

Kari Glödstaf

Albert Capellani: Yhteiskunnan kurjia (Les Misérables, 1912)

Gaumont-Pathé Archive. Capellanin suurelokuva on vahvasti Hugon romaaniin nojautuva pioneeriajan klassikko, joka pystyy haastamaan yllättävän tasaväkisesti Henri Fescourtin reilua kymmentä vuotta myöhemmin ohjaaman version. Tuotantopuolella ei ole tingitty ja vaikka meno onkin paikoin teatterimaista, kokonaisuus ei ole missään nimessä jäykkää suorittamista, vaan sulavaa, ajan yleisten normien yläpuolelle nousevaa elokuvaa.

Kari Naskinen

M

Tämä on miinusmerkkinen bonus: televisiosta tuli Anna Erikssonin M. Sekopäisen sexhibitionistisen pervertikon videojuttu, joka häpäisee Marilyn Monroen muiston. Voisi luulla, että tämän ovat tehneet hullujenhuoneen filmikamerakerhon jäsenet.

Lasse Ranta

Tove

Leffakestit @Leffakestit

Ma Rainey’s Black Bottom, Waves

”Black Bottomista: Viola Davisin ja Chadwick Bosemanin näyttelijänsuoritukset ovat ehdottomasti vuoden parhaat ja kantavat muuten näytelmämäistä elokuvaa. Bosemanin monologit ovat erityisen riipaisevia. Wavesista: Kiinnostavia elokuvallisia valintoja käyttävä, joka jätti monta mieleenpainuvaa kuvaa. Kertoi inhimillisen tarinan vaikuttavasti. Erityisesti tarinan painostavuus tuntui bassona kehossa asti.”

Marjo Pipinen

Simhall (2014)

Näin Niki Lindroth von Bahrin lyhytanimaation Tampereen elokuvajuhlilla Lindroth von Bahrin ja Joanna Rytelin yhteisretronäytöksessä. Oikeastaan voisin valita koko näytöksen, joka oli hieno kokonaisuus ja sellaista kuratointia, jonka vuoksi Tampereelle kannattaa mennä joka vuosi. Simhalliin kiinnyin ehkä eniten, koska animaattorin pieteetillä luoma uimahalliatmosfääri on itselleni niin kovin tuttu. Lindroth von Bahrin elokuvissa yhdistyy royanderssonmainen arjen harmauden havainnointi absurdiin huumoriin ja nerokkaaseen tilan hahmottamiseen.

Matti Erholz

Psycho

Yhden lempiohjaajistani eli intialaisen Mysskinin sarjamurhaajaelokuva oli paha pettymys, vaikka joitain hyviä yksittäisiä kohtauksia ja ideoita sisälsikin.

Meri Peltola

The Lighthouse

Tinkimätön taiteellinen visio, hillittömät roolisuoritukset ja riemastuttavat repliikit tekivät lähtemättömän vaikutuksen. Tämän, kuten monia muitakin edellisvuoden helmiä (mm. Parasite, Nuoren naisen muotokuva ja System Crasher) näin vasta vuoden 2020 aikana.

Miikka Mononen @vierastalo

Twin Sitters (1994)

Kaikkien pitäisi nähdä tämä barbaarikaksosten paras elokuva: https://www.youtube.com/watch?v=K2Nd-Qo3TeY

Mikko Pihkoluoma @mikkopihkoluoma

Siberia

Abel Ferraran monitulkintainen ja freudilainen mestariteos sai niin kahtiajakoisen vastaanoton, että en tiedä koska sen voi nähdä Suomessa. Siksi se sopii erinomaisesti bonuselokuvaksi.

Paavo @soul_paavo

Akira

Vuoden 4K-uusintaensi-ilta.

Samppa K

Harakiri

Yle Teemalle kiitos, että tämänkin vihdoin näki.

Samuli

Nuoren naisen muotokuva

Taisi saada ensi-iltansa vuoden 2019 puolella, mutta oli mahtava kokemus tammikuussa 2020.

Simo Rantanen

Hagazussa

Näin tämän vasta tänä vuonna ja euroopassakin julkaistiin kiekolle vasta tänä vuonna mutta 2017 varsinaisesti tullut ulos. Ehkä nousee jaetulle ykkössijalle The Vvitchin kanssa kaikkien aikojen noita elokuvana. Maaginen, mysteerinen, vertauskuvallinen ja upea elokuva. Katso tämä elokuva äänet kaakossa. Se tarvitsee sen.

Tytti Rantanen

Illum Jacobi: The Trouble with Nature (2020)

Epätodennäköinen kreisikomedia valistusfilosofi Edmund Burkesta etsimässä subliimin olemusta Alpeilta onnistuu näyttävyyden ja koomisuuden ohella kritisoimaan kolonisoivaa suurmiestä.

Valtteri Lepistö @nomadinatrunk

El arte del volver (Pedro Collantes)

Venetsiassa ensi-iltansa (meillä lyhyessä levityksessä Festival Scopen kautta) saanut espanjalainen indie-debyytti on yksinkertaisesta asetelmastaan huolimatta lupaava ja kunnianhimoinen kuvaus nuoren naisen paluusta, ylimielisyydestä ja yrityksestä ymmärtää kotikaupunkinsa ihmisiä.

Leffablogaajien vuoden elokuva on First Cow

Suomalaiset leffablogaajat saapuivat sähköisille äänestyskopeille valitsemaan vuoden 2020 parhaan elokuvan. Kelly Reichardtin vähäeleinen draama First Cow sai eniten ääniä!

Kysymys oli muotoiltu seuraavanlaisesti:

Toivomme, että kertoisitte mielestänne viisi (5) merkittävintä tai mieleenpainuneinta elokuvaa vuodelta 2020.
Parhaus-kriteerin jätämme tarkoituksella melko löyhäksi, koska Sight & Soudinkin tyypit teki niin. Vuodella 2020 tarkoitamme elokuvia, jotka on ollut mahdollista nähdä Suomessa tämän vuoden mittaan. Siihen kelpaavat siis teatteriesitykset, erikoiset one-offit ja festarinäytökset, kunhan vain kuka tahansa on voinut edes teoriassa päästä katsomaan rainan. Meille kelpaavat myös Suomessa näkyvässä (S)VOD-palvelussa enskarin saaneet jutut. Perustelut olisivat hirmu kivoja. Elokuvien järjestyksellä ei ole väliä, sillä jokaisesta maininnasta tulee yksi piste.

Lisäksi kysyttiin bonusleffaa, jonka valintakriteerit olivat vielä löyhemmät. Niiden listaus julkaistaan myöhemmin.

Näin äänet jakautuivat:

8 mainintaa

  • First Cow

7 mainintaa

  • Nomadland
  • Parasite (Gisaengchung)

6 mainintaa

  • Tove

5 mainintaa

  • Hiomattomat timantit (Uncut Gems)

4 mainintaa

  • Little Women
  • Mank
  • Seurapeli
  • Tenet

3 mainintaa

  • Birds of Prey: And the Fantabulous Emancipation of One Harley Quinn
  • Eden
  • Jäähyväiset (The Farewell)
  • The Lodge
  • Soul
  • The Woman Who Ran (Domangchin yeoja)

2 mainintaa

  • Butt Boy
  • Days (Rizi)
  • Dick Johnson Is Dead
  • Emma.
  • Family Romance LLC
  • A Hidden Life
  • I’m Thinking of Ending Things
  • The Invisible Man
  • Kohti ääretöntä (Om det oändliga)
  • The Old Guard
  • Never Rarely Sometimes Always
  • Saint Maud
  • Umibe no eigakan – kinema no tamatebako (Labyrinth of Cinema)
  • Upseeri ja vakooja (J’accuse)
  • Viimeiset

1 maininta

  • 365 Days
  • Aalto
  • #alive
  • Adults in the Room
  • Atlantics (Atlantique)
  • Bloody Nose, Empty Pockets
  • Borat Subsequent Moviefilm
  • Cats!
  • Color Out of Space
  • Da 5 Bloods
  • Dark Waters
  • DAU. Degeneration
  • The Devil All the Time
  • Dylda (Beanpole)
  • Ema
  • Ensilumi
  • Extraction
  • Espanjalainen tanssijatar (The Spanish Dancer, 1923)
  • The Fanatic
  • The Forty-Year-Old Version
  • Frantsuz
  • Freaky
  • Fucking with Nobody
  • The Godfather Coda: The Death of Michael Corleone
  • Greenland
  • Guofeng (1935)
  • Ham on Rye
  • Happiest Season
  • Hunter Hunter
  • Il traditore (The Traitor)
  • Kirjava lintu (Nabarvené ptáče)
  • Kuolemansilmukka (Die Todesschleife, 1923)
  • Last and First Men
  • The Last Black Man in San Francisco
  • Les Misérables
  • The Lighthouse
  • Lillian
  • Loikkari
  • Mädchen am Kreuz (1929)
  • Martin Eden
  • Maryam
  • My Favorite War
  • Neiti aika
  • Nimby
  • No Hard Feelings (Futur Drei)
  • Palm Springs
  • Possessor
  • Queen & Slim
  • Richard Jewell
  • Unhinged
  • V
  • Vanamehe film
  • When Lights Are Low (1921)
  • Vitalina Varela
  • Wolfwalkers
  • The Wretched

Äänet ja perustelut löytyvät alta.

Jatka lukemista ”Leffablogaajien vuoden elokuva on First Cow”

Joel Coen ja televisiosarjat

Longform was never something we could really get our heads around. There’s so much about television… it’s a different paradigm. And not to be sort of shitty about it, but you can look at stories: they have a beginning, a middle, and an end. But so much of television is kind of beginning, and middle, and middle, and middle, and middle, until the whole thing dies of exhaustion. It’s been beaten to death, and then you figure out a way of ending it.

Joel Coen Team Deakinsin podcastissa.

Leffablogaajien vuosikymmenen elokuva 2010-luvulta on ylivoimaisesti Mad Max: Fury Road

Suomalaiset leffablogaajat äänestivät sähköisesti kuluneen vuosikymmenen parhaita elokuvia Kuva-blogin historian ennätyslukemin. Ensimmäiseksi päätyi selvällä ylivoimalla George Millerin Mad Max: Fury Road, joka sai 10 ääntä. Kuva-blogin vuosikysely vietti vuosikymmenpäiväänsä viime vuonna, joten tuntui vain sopivalta järjestää vuosikymmenkyselykin. Tähän blogin historian esimmäiseen vuosikymmenkyselyyn osallistui 30 blogaajaa, mikroblogaajaa, tubettajaa ja muuta sisällöntuottajaa.

Kysymys oli muotoiltu seuraavanlaisesti:

Toivomme, että kertoisitte mielestänne kymmenen (10) merkittävintä tai mieleenpainuneinta elokuvaa kuluneelta vuosikymmeneltä, eli vuosilta 2010-2019.
Parhaus-kriteerin jätämme tarkoituksella melko löyhäksi, koska Sight & Soudinkin tyypit teki niin. Vuosiluvuilla tarkoitamme elokuvia, jotka on ollut mahdollista nähdä Suomessa vuosikymmenen mittaan. Siihen kelpaavat siis teatteriesitykset, erikoiset one-offit ja festarinäytökset, kunhan vain kuka tahansa on voinut edes teoriassa päästä katsomaan rainan. Ja koska olemme streaming motherfuckers, meille kelpaavat myös Netflixissä/MUBIssa/muussa Suomessa näkyvässä (S)VOD-palvelussa enskarin saaneet jutut. Perustelut olisivat hirmu kivoja. Elokuvien järjestyksellä ei ole väliä, sillä jokaisesta maininnasta tulee yksi piste.

Lisäksi kysyttiin bonusleffaa, jonka valintakriteerit olivat vielä löyhemmät. Niiden listaus julkaistaan myöhemmin.

Näin äänet jakautuivat:

10 mainintaa

  • Mad Max: Fury Road (2015)

7 mainintaa

  • Amour (2012)

5 mainintaa

  • Call Me by Your Name (2017)
  • Melancholia (2011)
  • Nader ja Simin: Ero (2011)
  • Whiplash (2014)

4 mainintaa

  • Joker (2019)
  • Lady Bird (2017)
  • Nuoren naisen muotokuva (2019)
  • Isäni Toni Erdmann (2016)

3 mainintaa

  • Burning (2018)
  • Drive (2011)
  • First Reformed (2017)
  • Hymyilevä mies (2016)
  • Moonlight (2016)
  • Parasite (2019)
  • Son of Saul (2015)
  • Spring Breakers (2012)
  • Star Wars: The Last Jedi (2017)
  • The Irishman (2019)
  • The Rider (2017)
  • The Social Network (2010)
  • The Tree of Life (2011)
  • The Turin Horse (2011)
  • Under the Skin (2013)

2 mainintaa

  • Adelen elämä, osat 1-2 (2013)
  • Arrival (2016)
  • Avengers: Infinity War (2018)
  • Baahubali: The Beginning (2015)
  • Blindspotting (2018)
  • Elle (2016)
  • Gravity (2013)
  • Inside Llewen Davies (2013)
  • Inside Out (2015)
  • Interstellar (2014)
  • Knight of Cups (2015)
  • Koirat eivät käytä housuja (2019)
  • Leviathan (2014)
  • Mandy (2018)
  • Setä Boonmeen edelliset elämät (2010)
  • Spider-Man: Into the Spider-Verse (2018)
  • Suuri kauneus (2013)
  • The Act Of Killing (2012)
  • The Grand Budapest Hotel (2014)
  • The Killing of a Sacred Deer (2017)
  • The VVitch: A New England Folktale (2015)
  • The Wolf of Wall Street (2013)
  • You Were Never Really Here (2017)

1 maininta

  • 007 Skyfall (2012)
  • 12 Years a Slave (2013)
  • 15:17 Pariisiin (2018)
  • À mon âge je me cache encore pour fumer (2016)
  • A Serbian Film (2010)
  • A Touch of Sin (2013)
  • Adieu au langage (2014)
  • American Honey (2016)
  • American Sniper (2014)
  • Amour Fou (2014)
  • Aniara (2018)
  • Animal Kingdom (2010)
  • Anomalisa (2015)
  • Another Earth (2011)
  • Another Year (2010)
  • Asuran (2019)
  • At Berkeley (2013)
  • Atlantique (2019)
  • Avengers: Endgame (2019)
  • Baahubali: The Conclusion (2017)
  • Beasts of the Southern Wild (2012)
  • Betoniyö (2013)
  • Beyond the Hill (2012)
  • Birdman or (The Unexpected Virtue of Ignorance) (2014)
  • Biutiful (2010)
  • Black Swan (2010)
  • Blade Runner 2049 (2017)
  • Bota (2014)
  • Bridge of Spies (2015)
  • Carol (2015)
  • Cemetery of Splendor (2015)
  • Climax (2018)
  • Cloud Atlas (2012)
  • Clouds of Sils Maria (2014)
  • Coco (2017)
  • Cold of Kalandar (2015)
  • Detachment (2011)
  • Dogtooth (2010)
  • Dragged Across Concrete (2018)
  • Dredd (2012)
  • Ex Machina (2014)
  • Exit Through the Gift Shop (2010)
  • Fantastic Beasts and Where to Find Them (2016)
  • Filth (2013)
  • Florentina Hubaldo, CTE (2012)
  • Frances Ha (2013)
  • Frozen: huurteinen seikkailu (2013)
  • Get Out (2017)
  • Gone Girl (2014)
  • Guardians of the Galaxy Vol. 2 (2017)
  • Hale County This Morning, This Evening (2018)
  • Hanagatami (2017)
  • Handmaiden (2016)
  • Hanna (2011)
  • He ovat paenneet (2014)
  • Hell or High Water (2016)
  • Her (2014)
  • Hereditary (2018)
  • Hide Your Smiling Faces (2013)
  • Hiljainen intohimo (2016)
  • Holy Motors (2012)
  • Hunt for the Wilderpeople (2016)
  • Hävitys (2018)
  • I (2015)
  • I saw the devil (2010)
  • Ida (2013)
  • Ikitie (2017)
  • Iltapäivä Toscanassa (2010)
  • Inception (2010)
  • Inherent Vice (2014)
  • Isänsä poika (2013)
  • It Follows (2014)
  • Jahti (2012)
  • Jauja (2015)
  • Kaala (2018)
  • Kaboom (2010)
  • Kapernaum – kaaoksen lapset (2018)
  • Kirottu (The Conjuring, 2013)
  • Kotiseutu – kaipauksen vuodet (2013)
  • Kärsimys ja kunnia (2019)
  • La La Land (2016)
  • Lerd (2017)
  • Life Itself (2014))
  • Lincoln (2012)
  • Loving Vincent (2017)
  • Luz (2018)
  • Macbeth (2015)
  • Manchester by the Sea (2016)
  • Maniac (2012)
  • Margaret (2011)
  • Menneisyys (2013)
  • Mestari (2012)
  • Metatitanic (2018)
  • Michael Kohlhaas – Kapinallinen (2013)
  • Midsommar (2019)
  • Miesten vuoro (2010)
  • Mission: Impossible – Fallout (2018)
  • Mommy (2014)
  • mother! (2017)
  • Mustang (2015)
  • Nebraska (2013)
  • Nymphomaniac (2013)
  • Onaayum Aattukkuttiyum (2013)
  • Once Upon a Time in Anatolia (2011)
  • Once upon a time in… Hollywood (2019)
  • Only Lovers Left Alive (2013)
  • Oslo, 31. august (2011)
  • Paddington 2 (2017)
  • Pappi lukkari talonpoika vakooja (2011)
  • Paterson (2016)
  • Perfect Sense (2011)
  • Phantom Thread (2017)
  • Pisaasu (2014)
  • Play (2011)
  • Prisoners (2013)
  • Raja – gräns (2018)
  • Resolution (2012)
  • Roger Waters: The Wall (2014)
  • Roma (2018)
  • Salaisuuksien illallinen (2016)
  • Shame (2011)
  • Sicario (2015)
  • Silver Linings Playbook (2012)
  • Somewhere (2010)
  • Spotlight (2015)
  • Summer Survivors (2018)
  • Synkin hetki (2017)
  • System Crasher (2019)
  • Takaisin pintaan (2016)
  • Take Shelter (2011)
  • The Assassin (2015)
  • The Big Short (2015)
  • The Dressmaker (2015)
  • The Fits (2015)
  • The Hateful Eight (2015)
  • The Heat (2013)
  • The House I Live In (2012)
  • The House that Jack Built (2018)
  • The Lighthouse (2019)
  • The Lost City of Z (2016)
  • The Missing Picture (2013)
  • The Neon Demon (2016)
  • The Revenant (2015)
  • The Selfish Giant (2013)
  • The Tribe – Heimo (2014)
  • The Wonders (2014)
  • Things to Come (2016)
  • This Must Be the Place (2011)
  • Three Billboards Outside Ebbing, Missouri (2017)
  • To the Wonder (2012)
  • Train to Busan (2016)
  • Tuntematon sotilas (2017)
  • Tyrannosaur (2011)
  • Täällä Pohjantähden alla, osa 2 (2010)
  • Une saison en France (2017)
  • Velaiilla Pattadhari (2014)
  • What We Do in the Shadows (2014)
  • Who Killed Captain Alex? (2010)
  • Winter’s Bone (2010)
  • You’re Next (2013)
  • Zero Dark Thirty (2012)

Äänet ja perustelut löytyvät alta.

Jatka lukemista ”Leffablogaajien vuosikymmenen elokuva 2010-luvulta on ylivoimaisesti Mad Max: Fury Road”

Leffablogaajien bonusleffasuositukset vuodelta 2019

Jokavuotiseen tapaan leffablogaajien parhaat -kyselyn yhteydessä tiedustelimme myös yhtä vuonna 2019 nähtyä elokuvaa, jota tekee mieli suositella vaikkei se olisi varsinaisen äänestyksen raameihin sopinutkaan.

Tällaisia vastauksia saapui:

Anton Vanha-Majamaa: Vox Lux – Esteettisesti kaikkea sellaista mistä nautin. Kylmä, kaunis ja – kyllä – myös tosi teennäinen. Ei haittaa.

Antti Alanen: The Great Victorian Moving Picture Show – KAVIn Kino Reginassa nähtiin British Film Instituten upeasti restauroima ohjelma vuosilta 1896-1902, jolloin Biograph-yhtiö kuvasi elokuvia neljä kertaa tavallista suuremmalle filmille. Niitä on nyt digitoitu, ja näyt esimerkiksi buurisodasta hätkähdyttävät visuaalisella voimallaan.

Atte Timonen: Jojo Rabbit – Jojo Rabbitin erikoisnäytös Joulukuussa raikui naurusta juuri oikeilla hetkillä ja oli kuolemanhiljainen hetkeä myöhemmin. Taika Waititin anti-viha satiiri iski minuun kuin tuhat volttia. Roman Griffin Davis sai näyteltäväksi roolin joka ei ole helppo aikuisellekkaan, ja hän oli täydellinen: 10-vuotiaan pojan mielikuvitus ja isot luulot, mutta myös sinisilmäisyys ja ujous. Natseille naurettiin silloin kuin piti, unohtamatta kuitenkaan millaista jälkeä he voivat saada aikaan.

Hannu Björkbacka: The Rider (2017 Chloé Zhao) – Näin The Riderin vasta tänä vuonna Kokkolan elokuvakerho Cinemassa. Syvästi inhimillinen kertomus rodeomiehistä, jotka elävät huipulla kahdeksan sekuntia kerrallaan – terveytensä joka kerta riskeeraten. Filmistä yli puolet on dokumentaarista, esimerkiksi kaikki hevosten kouluttamisjaksot ja ratsastajien rajut loukkaantumiset. Henkilöistä vain yksi, kitaransoittaja nuotiolla, on aiemmin esiintynyt kameran edessä. Keskeinen perhe on aito, heidän tarinansa keksitty. Zhao ohjaa amatöörejään sykähdyttäviin suorituksiin. Nykywesternin fiktio yhdistyy todellisuuteen saumattomaksi taiteeksi, runoelmaksi lännestä. Toinen esimerkki olisi voinut olla Andrew Haigh’n Lean on Pete (2017), jonka ostin Blu-raynä. Ohjaajan edellinen menestys 45 vuotta ei auttanut, sillä elokuvaa ei tuotu missään muodossa Suomeen, ei kai festivaaleillekaan. Upea kuvaus lama-Amerikasta, muistuttaa hiukan Kelly Reichardtin Wendy and Lucyä. Taas yksi esimerkki Räsynuken huomiosta ”Children – they abide”, vaikka ei niiden kaikkea tarvitsisi kestääkään.

Ilkka Hemmilä: Paddington 2 – Aunt Lucy said, if we’re kind and polite the world will be right.

Joonatan Itkonen: High Flying Bird – Steven Soderbergh ansaitsee paikkansa vuoden parhaimpien listalla hienon iPhone-elokuvansa ansiosta. Elokuvan kuvaus luo New Yorkistä käsinkosketeltavan todellisuuden olohuoneeseen. Käsikirjoitus on myös täyttä timanttia ja André Hollandin roolisuoritus tämän vuoden aliarvostetuimpia. Tämä olisi pitänyt saada valkokankaille.

Kalle Karinen: War – Bollywood-toimintaspektaakkeli War itseasiassa oli teattereissa syksyllä Suomessakin, myös Finnkinolla. Peittoaa viimeisimmät Bondit niiden omalla kentällä, koska upeissa kansainvälisissä lokaatioissa toisiaan jahtaavat Tiger Shroff ja Hrithik Roshan ovat paljon kiinnostavampi pari (no homo… vaiko sittenkin vähän?) kuin Bond ja hänen kertakäyttönaisensa. Action-jaksot kanavoivat Fast & Furious -sarjaa ja parhaita thaimaalaisia martial arts -pätkiä. Tiger ja Hrithik välillä pistävät kylmäksi puolet ISIS kalifaatista, ja välillä tanssivat. Tärkeintä on kuitenkin elämää suuremmat TUNTEET joita War välittää katsojaan. Myös hävyttömän nationalistisia tunteita. Erikoista on se, että Warista ei hiiskuttu Suomessa yhtään mitään missään mediassa kun se käväisi teatterissa, vaikka tätä 70 miljoonaa dollaria tuottanutta leffaa on KUVATTU SUOMEN LAPISSA, suomalaisen tuotantoyhtiön avustuksella.

Kari Glödstaf: Jean Gremillon: Gardiens du phare (Majakanvartijat, 1929) – Jean Gremillonin mestariteos oli Pordenonen mykkäelokuvafestivaalien 2019 hienoin elokuva. Isän ja pojan kuukauden mittainen pesti majakanvartijoina saa traagisen käänteen, kun jälkimmäiseen iskee vesikauhu. Majakanvartijat ulottaa lonkeronsa Stanley Kubrickin Hohtoon (1980) ja David Lynchin unihoureisiin jokaisen otoksen henkiessä outoa, levotonta tunnelmaa. Günter A. Buchwaldin musiikki sinetöi tämän elokuvan täydellisesti.

Kari Naskinen: Kapteeni – Tämän vuoden yksi dvd-löydöistä oli Robert Schwentken ohjaama Kapteeni (2017). Kertomus 2. maailmansodasta ja saksalaisesta sotakarkurista. Sodassa ei yksilötasollakaan moraalia ole, vaan kaikki käy, kunhan vain oma henki pelastuu.

Lasse Ranta: And Then We Danced

Lauri Ojanen: All That Jazz – Näin viime vuonna Cabaret’n ja tajusin, että musikaaleilla voi olla jotain annettavaa minulle. Sitten näin All That Jazzin ja tajusin, että ne voivat loksauttaa leuan. Hienoa musiikkia, hienoja musiikkikohtauksia ja mieletön kertomus kuoleman pelosta. Vaikuttavin elokuva, jonka näin tänä vuonna.

Matti Erholtz: Asuran – Ohjaaja Vetrimaaranin ja näyttelijä Dhanushin vahva Intian maaseudulle sijoittuva toimintadraama suurmaanomistajia vastaan taistelevista pienviljelijöistä. En tajua miksi niin laadukas elokuvamaa kuin Intia jatkuvasti ignoroidaan joka taholla.

Metsän Otus: Bliss – Okei okei tämä näytettiin Nightvisionissa, mutta muuten tämä varmaan menee suoratoistopalveluihin suurimmalle osalle suomalaisista. Bliss on visuaalista pornoa, jossa nuori nainen myy sielunsa taiteen nimissä. Tarkoitettu katseltavaksi pimeässä ja mahdollisesti jopa kuulokkeiden kanssa. Tälläistä silmäherkkua en ole sitten Mandyn jälkeen nähnytkään!

Miikka Mononen: Luz – Luzin voi ostaa Saksasta blu-raylla tai vuokrata VOD-palveluista. Viime vuonna ilmestynyt 70-minuuttinen muotokokeilu on innostavinta avant-gardea mitä on varmaan tällä vuosikymmenellä tehty, enkä malta odottaa mitä Tilman Singer tekee seuraavaksi.

Mikko Pihkoluoma: Tommaso – Abel Ferraralla, 68, on lapsi häntä vuosikymmeniä nuoremman Cristina Chiriacin kanssa. Chiriac esittää Ferraran uusimmassa elokuvassa pitkälti itseään perhedraamassa, jossa Ferraraa näyttelee Willem Dafoe. Tai niin he ainakin esittelivät Tommason Cannesissa 2019. Roomassa asuvalla amerikkalaistaiteilijalla (Dafoe) on ah-niin-rankkaa ja nuorempi italialaisvaimo (Chiriac) taitaa kaiken lisäksi etsiä nuorempaa seuraa. Lohdutukseksi taiteilija toki löytää heti toisen (vähintään yhtä) nuoren naisen, mutta autossa tapahtuva muhinointi jää suhteellisen viattomaksi. Äärimmäisen pienellä budjetilla kuvattu elokuva on juuri sellainen taiteilijamuotokuva, joita ei nykyään enää kukaan muu uskalla tehdä, koska se on perusasetelmaltaan niin irvokas. Elokuvassa on mm. seksikohtaus, jonka aikana Tommaso (Dafoe) kehuu Nikkin (Chiriacin, eli siis elokuvan käsikirjoittaja-ohjaajan vaimon) persettä useaan kertaan. Kaikesta tästä huolimatta Ferrara on pitkien päihdevuosien jälkeen löytänyt uuden vimman, ja Tommaso on hämmentävän taitavasti kerrottua elokuvaa. Myöhemmin elokuva vihjailee, että sen realistiselta vaikuttava kerronta saattaa sittenkin heijastella enemmän epästabiilin taiteilijan omia pelkoja ja fantasioita. Ferrara on ollut aina kallellaan lihallisten ilojen esittelyyn. Se, että Tommaso on niin epäsovinnaista elokuvaa nykyajasta katseltuna (en yhtään ihmettele, ettei sitä ole esitetty Suomessa), ei poissulje sitä tosiasiaa, että sen tarjoilema ikkuna Ferraran kotiin on silti hämmentävän kiinnostavaa katseltavaa.

Paavo Ihalainen: The Beach Bum – Harmony Korinen uutuus sai hyvin penseän vastaanoton, eikä sitä huolittu edes Suomen keskeisille festivaaleille. Onhan se irvokas ja ravisteleva elokuva nykyisin halveksututusta arkkityypistä, keskinkertaisesta ”miesnerosta”, joka hannuhanhimaisesti tuntuu kääntävän vielä jokaisen epäonnensa edukseen. Mutta huumorintajua kutkuttelee silti, ja voihan elokuvasta lukea julkkiskulttuurin mädännäisyydestä jotain yhteiskunnallista kritiikkiäkin. Olennaista on, ettei elokuva anna selviä vastauksia.

Rauli Ylitalo: Hei, me ollaan kiipelissä! – Parasta puhdasta findie-elokuvaa vuosiin. Ratkiriemukas, satiirinen scifi-elokuva, ”köyhän miehen They Live!”. 5/5

Roni ”Rolle” Laukkarinen: They Shall Not Grow Old – They Shall Not Grow Old on kuin Band of Brothers, mutta dokkariversio. On ilmiömäistä miten Peter Jackson on saanut vanhan mustavalkokuvan niin eläväksi restaurointitekniikkojen avulla. Riipaiseva, rankka, mukaansatempaava dokumenttielokuva. Suosittelen lämpimästi.

Samppa K: Late Lammas -elokuva: Farmageddon – Ei teatterien ulkopuolelta, ei vuoden parhaita, mutta ensimmäinen yhdessä tyttären kanssa leffateatterissa katsottu ja sen myötä myös vuoden merkittävin elokuva.

Sanna Haukkala: Jane Fonda’s New Workout (1986) – Tämä jumppavideo ei ollut tarkoitettu elokuvateatterissa katsottavaksi, joten elämys oli sitäkin oudompi katsomossa lähinnä limutölkkiä nostellen. Kiitokset Kino Reginan konehuoneeseen täysin pimeästä ideasta ja sen toteutuksesta!

Waltteri: Wild Reeds – Pyöri Mubissa marraskuussa. Ensimmäinen näkemäni Téchiné. Olen niin iloinen, että vielä on edessä miehen loputkin elokuvat. Tämä oli jotain vapaata, levotonta, villiä. Mikään ei ollut kuin olisi odottanut. Sielukas.