Leffablogaajien bonusleffasuositukset vuodelta 2020

Jokavuotiseen tapaan leffablogaajien parhaat -kyselyn yhteydessä tiedustelimme myös yhtä vuonna 2020 nähtyä elokuvaa, jota tekee mieli suositella vaikkei se olisi varsinaisen äänestyksen raameihin sopinutkaan.

Tällaisia vastauksia saapui:

Aasa Timonen @Rosgakori

A Worm in the Heart

Paul Ricen ja Liam Jackson Montgomeryn dokumentti Venäjän LGBTQ+ yhteisöistä on vuoden dokumenttien parasta antia, raadollisen raskas ja karmiva kuvaus kamalista olosuhteista joissa itänaapurimme seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt koittavat selviytyä. Matka Trans-Siperian junalla läpi Venäjän on hetki hetkeltä lohduttomampi ja surullisempi, eikä matkalla juuri ole valopilkkuja tai toivon hetkiä. A Worm in the Heart on pakollista katsottavaa kaikille.

Anneli Ketonen

Lost Boys

Rankka.

Antti Alanen

Lupu Pick: Sylvester (1924)

Vuoden 2020 restauroidun version (Deutsche Kinemathek) maailman ensiesitys: Klaus Pringsheimin alkuperäismusiikin esitti Orchestra del Teatro Comunale Bolognan Piazza Maggiorella.

Antti Selkokari @antti.selkokari

A Hidden Life

Hiukan itsellenikin yllättäen havaitsin arvostavani Terence Malickin aseistakieltäytyjädraamaa A Hidden Life hyvinkin paljon. Malickille, uskoaan piilottelemattomalle taiteilijalle A Hidden Lifen tarina palvelukseen kutsutusta maanviljelijä Franz Jägerstätteristä, joka kieltäytyi vannomasta uskollisuudenvalaa suur-Saksan valtakunnankanslerille on sinänsä sivuseikka. Malickille elokuvan juoni on vain syy päästä laukomaan tai pohtimaan kovan luokan eettisiä kysymyksiä, kuten: Miten ihmisen pitäisi elää moraalisen mädän keskellä? Mistä ihminen tietää mikä on oikein? Mitä merkitystä kärsimyksellä on maailmassa, jossa ihmiset ovat hylänneet moraalisen kompassinsa?

Emmi Lehikoinen

Happiest Season

Tällaista jouluelokuvaa olen odottanut aina! Ihanaa, että lopputulos oli näinkin ihastuttava ja hyvin kirjoitettu paketti. Jouluelokuvia on vaikea verrata normileffoihin, siksi bonuselokuvana tämä.

Hannu Björkbacka

The Last of Sheila (Herbert Ross, 1973)

Näin tämän risteilyjännärin vasta tänä vuonna – kiitos Knives Out -ohjaaja Rian Johnsonin haastattelun, jossa hän sanoi tämän olleen esikuvana. No, enpä hämmästellyt yhtään, että paljastui paremmaksi kuin Veitset esiin (jonka huumoriin en yhtään päässyt kiinni). Hauska ja loistava murhamysteeri hienostoväen laivalla, saattaa häpeään Bogdanovichin tylsän Cat’s Meow’n. Näppäryyttä ei ihmettele, kun taustalla ovat käsikirjoittajina musikaalinero Stephen Sondheim ja muuten vaan muikea Anthony Perkins. Näyttelijätkin loistokaartia: James Mason, Dyan Cannon, James Coburn, Richard Benjamin, Ian McShane… Katsokaa ihmeessä!

HT Nuotio

Tabi no owari sekai no hajimari [To the Ends of the Earth] (Kurosawa Kiyoshi, 2019)

Kurosawa Kiyoshin elokuvien vuodesta 2015 jatkunut esitysputki Suomessa pääsi katkeamaan, mutta suoratoistopalvelu Mubi pelasti tilanteen viime hetkellä (30.12.) lisäämällä tämän hänen toiseksi uusimman elokuvansa Suomenkin valikoimaan.

Joakim Heinonen

Red Post on Escher Street

Tuoretta Sion Sonoa. Ohjaaja ei petä lähes ikinä.

Joonatan Itkonen @ToistoNet

The Vast of Night

Pientäkin pienemmällä budjetilla tehty jännitysnäytelmä kontaktista maan ulkopuolisen elämän kanssa on vuoden hienoimpia yllätyksiä. Kuunnelman lailla avautuva elokuva muistuttaa Hämärän rajamailla sarjaa parhaimmillaan, mutta ohjaaja Andrew Pattersonin käsissä tiivistunnelmainen mestariteos koluaa myös yhteiskunnallisia ongelmia ja 50-luvun aikailaiskuvauksille tuttua paranoiaa.

Kalle Ervasti

La Terra Trema (Maa Järisee)

Ensimmäinen Viscontin elokuva jonka näin. Yksinkertainen ja puhutteleva elokuva epäonnisesta kalastaja perheestä.

Kalle Karinen

Follow Me

Ilahduttavan brutaali escape room -kokemus, ja enemmän Hostel-sarjan henkinen kuin Hostel III. Juuri tällaisia rehellisiä teoksia tarvitaan näinä koettelevina aikoina.

Kari Glödstaf

Albert Capellani: Yhteiskunnan kurjia (Les Misérables, 1912)

Gaumont-Pathé Archive. Capellanin suurelokuva on vahvasti Hugon romaaniin nojautuva pioneeriajan klassikko, joka pystyy haastamaan yllättävän tasaväkisesti Henri Fescourtin reilua kymmentä vuotta myöhemmin ohjaaman version. Tuotantopuolella ei ole tingitty ja vaikka meno onkin paikoin teatterimaista, kokonaisuus ei ole missään nimessä jäykkää suorittamista, vaan sulavaa, ajan yleisten normien yläpuolelle nousevaa elokuvaa.

Kari Naskinen

M

Tämä on miinusmerkkinen bonus: televisiosta tuli Anna Erikssonin M. Sekopäisen sexhibitionistisen pervertikon videojuttu, joka häpäisee Marilyn Monroen muiston. Voisi luulla, että tämän ovat tehneet hullujenhuoneen filmikamerakerhon jäsenet.

Lasse Ranta

Tove

Leffakestit @Leffakestit

Ma Rainey’s Black Bottom, Waves

”Black Bottomista: Viola Davisin ja Chadwick Bosemanin näyttelijänsuoritukset ovat ehdottomasti vuoden parhaat ja kantavat muuten näytelmämäistä elokuvaa. Bosemanin monologit ovat erityisen riipaisevia. Wavesista: Kiinnostavia elokuvallisia valintoja käyttävä, joka jätti monta mieleenpainuvaa kuvaa. Kertoi inhimillisen tarinan vaikuttavasti. Erityisesti tarinan painostavuus tuntui bassona kehossa asti.”

Marjo Pipinen

Simhall (2014)

Näin Niki Lindroth von Bahrin lyhytanimaation Tampereen elokuvajuhlilla Lindroth von Bahrin ja Joanna Rytelin yhteisretronäytöksessä. Oikeastaan voisin valita koko näytöksen, joka oli hieno kokonaisuus ja sellaista kuratointia, jonka vuoksi Tampereelle kannattaa mennä joka vuosi. Simhalliin kiinnyin ehkä eniten, koska animaattorin pieteetillä luoma uimahalliatmosfääri on itselleni niin kovin tuttu. Lindroth von Bahrin elokuvissa yhdistyy royanderssonmainen arjen harmauden havainnointi absurdiin huumoriin ja nerokkaaseen tilan hahmottamiseen.

Matti Erholz

Psycho

Yhden lempiohjaajistani eli intialaisen Mysskinin sarjamurhaajaelokuva oli paha pettymys, vaikka joitain hyviä yksittäisiä kohtauksia ja ideoita sisälsikin.

Meri Peltola

The Lighthouse

Tinkimätön taiteellinen visio, hillittömät roolisuoritukset ja riemastuttavat repliikit tekivät lähtemättömän vaikutuksen. Tämän, kuten monia muitakin edellisvuoden helmiä (mm. Parasite, Nuoren naisen muotokuva ja System Crasher) näin vasta vuoden 2020 aikana.

Miikka Mononen @vierastalo

Twin Sitters (1994)

Kaikkien pitäisi nähdä tämä barbaarikaksosten paras elokuva: https://www.youtube.com/watch?v=K2Nd-Qo3TeY

Mikko Pihkoluoma @mikkopihkoluoma

Siberia

Abel Ferraran monitulkintainen ja freudilainen mestariteos sai niin kahtiajakoisen vastaanoton, että en tiedä koska sen voi nähdä Suomessa. Siksi se sopii erinomaisesti bonuselokuvaksi.

Paavo @soul_paavo

Akira

Vuoden 4K-uusintaensi-ilta.

Samppa K

Harakiri

Yle Teemalle kiitos, että tämänkin vihdoin näki.

Samuli

Nuoren naisen muotokuva

Taisi saada ensi-iltansa vuoden 2019 puolella, mutta oli mahtava kokemus tammikuussa 2020.

Simo Rantanen

Hagazussa

Näin tämän vasta tänä vuonna ja euroopassakin julkaistiin kiekolle vasta tänä vuonna mutta 2017 varsinaisesti tullut ulos. Ehkä nousee jaetulle ykkössijalle The Vvitchin kanssa kaikkien aikojen noita elokuvana. Maaginen, mysteerinen, vertauskuvallinen ja upea elokuva. Katso tämä elokuva äänet kaakossa. Se tarvitsee sen.

Tytti Rantanen

Illum Jacobi: The Trouble with Nature (2020)

Epätodennäköinen kreisikomedia valistusfilosofi Edmund Burkesta etsimässä subliimin olemusta Alpeilta onnistuu näyttävyyden ja koomisuuden ohella kritisoimaan kolonisoivaa suurmiestä.

Valtteri Lepistö @nomadinatrunk

El arte del volver (Pedro Collantes)

Venetsiassa ensi-iltansa (meillä lyhyessä levityksessä Festival Scopen kautta) saanut espanjalainen indie-debyytti on yksinkertaisesta asetelmastaan huolimatta lupaava ja kunnianhimoinen kuvaus nuoren naisen paluusta, ylimielisyydestä ja yrityksestä ymmärtää kotikaupunkinsa ihmisiä.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.