Tämän artikkelin on kirjoittanut Lari Vesander, turkulainen toimittaja ja käsikirjoittaja. Hän on kirjoittanut nyrkkeilykuunnelma FOREverMANin, jonka käsikirjoittajana väittäisin sen tukevan Wrestleriä
. Käykää kuuntelemassa.
Jos elokuva on näkemättä eikä halua vielä tietää, miten se päättyy, kannattaa laittaa merkintä jemmaan ja lukea se sitten myöhemmin.
* * *
The Wrestler on kerännyt kovasti kiitosta – eikä vähiten avoimeksi väitetyn lopetuksensa ansiosta. Ja totta onkin, että Wrestlerin loppu on tyylikäs. Se hylkää perinteisen happy endin ja päättyy juuri siten kuin elokuvan päähenkilö haluaisi sen päättyvän.
Mutta tästä kaikesta huolimatta Wrestlerin lopetus on jotakuinkin yhtä avoin kuin suomalaisen automarketin pääovi juhlapyhänä. Seuraavaksi kerron miksi, joten spoilerikammoiset voivat häipyä vaikka virkkaamaan pöytäliinaa.
Kun asiat näyttävät kaatuneen, Randy tekee ensimmäisen päätöksensä. Hän suostuu juhlamatsiin. Hän ei tee sitä rahasta. Puhelun aikana selviää, ettei Randylle makseta matsista mitään. Tämän jälkeenkin leffassa tarjotaan vielä mahdollisuus onnelliseen loppuun: Cassidy ehtii Randyn luokse, kun tämä on astumassa kehään. Randy kuitenkin valitsee kehän naisen ja happy endin sijaan.
Matsin aikana käy sitten juuri niin kuin saattoi odottaa: Randyn terveys pettää ja sen huomaa kaikesta. Kun ottaa huomioon, kuinka Randy on toistellut elokuvan aikana saavansa yleisöstä voimaa ja muistuttanut miten häneen ei satu kehässä, ei liene liioiteltua olettaa, että painijalla on slaagi päällä.
Tästä huolimatta Randy ei suostu luovuttamaan eikä lopettamaan, vaikka hänelle annetaan siihen useampikin mahdollisuus. Edes vastustajan useaan otteeseen tarjoama selätysvoitto ei kelpaa, koska Randy on tullut hakemaan kehästä jotain muuta.
Vielä ennen lopullista päätöstään Randy vilkaisee sisäänkäyntiin vain nähdäkseen, että Cassidy on lähtenyt. Kehän ulkopuolisella maailmalla ei ole enää mitään tarjottavaa hänelle.
Randy käyttää viimeiset voimansa köysiin könyämiseen, tervehtii yleisöä, hyppää tavaramerkkiliikkeellään pois kuvasta – myös sanan toisessa merkityksessä. Randy kuolee luultavasti juuri sellaisen taistelijakuoleman ”perheensä” keskellä kuin halusikin kuolla.
Ja miksi ei kuolisi? Hän ei enää koskaan saisi ympärilleen samanlaista yleisömerta. Itse asiassa Randyn kuoleminen ”Ram-Jamilla” on jotakuinkin niin onnellinen lopetus kuin The Wrestler voi saada. Kuolinkorinoiden näyttäminen ei ole enää olennaista eikä se olisi kovin kosheriakaan.
Juttu sai tavallaan alkunsa, kun Lari kirjoitti lopetuksesta muualle ja minä menin änkäämään, että ”joo mutta käsikirjoittaja Robert Siegelin mukaan loppu on avoin”. Tosin tarkalleen ottaen Siegel sanoo, että ennemmin tai myöhemmin – todennäköisesti ennemmin – Randy tulee tiensä päähän, joten ei ole oleellista, tapahtuiko se viimeisen kuvan aikana vai myöhemmin.
Miksi Lari on ”Vieraileva kirjoittaja”?
Ka ko se ei halunna liittyä kirjoittajakaartiin pysyvämmin. Ainakaan vielä.
Kuuntelin päivällä Sopranosin elokuvaajan haastattelua, jossa Sakharov puhui viimeisen jakson lopetuksesta. Hän ei ollut kysynyt, mitä Chase tarkoitti mustalla kuvalla, mutta oli itse sitä mieltä, että sillä ei ollut väliä – Tony Soprano kuolee, jos ei viiden sekunnin tai viiden päivän päästä, niin joskus. Ja jokainen päivä hän miettii, että jokainen vastaantulija voi olla tappaja.