Valmista elokuvaa tehdessä katsoessa on hankala tietää, kuka tekijöistä on keksinyt mitäkin. Mikä on ohjaajan idea, mitä kaikkea tuli käsikirjoituksesta, välähtikö näyttelijöillä harjoituksissa? Noh, asiallahan ei useimmiten ole väliä, paitsi silloin kun menee kriitikkona sanomaan aihepiiristä jotain. Pertti Avola kirjoitti 500 Days of Summerista (mun arvio) Nyt-liitteessä seuraavasti:
Musiikkivideoillaan mainetta hankkinut Marc Webb kertoo Tomin ja Summerin tarinan vakavaa ja hauskaa taitavasti yhdistellen. Kyseessä on Webbin esikoisohjaus, ja musiikkivideoiden vaikutuksen voi nähdä siinä, että Webb ei kerro Tomin ja Summerin tarinaa kronologisesti, vaan hyppien estottomasti eteen- ja taaksepäin kerronnan mutkissa.
Paitsi että jos lukee käsikirjoituksen tai kuuntelee Scott Neustadterin haastattelun, käy selväksi, että estottomasti hyppivä tarina
on käsikirjoittajien luomus.
Kuten sanottua: valmiista sopasta on hankala sanoa, miten se on tehty. Voi siis olla viisaampaa jättää sanomatta.
Hyvän arvostelun kirjoitit taas, mutta minusta olisi kuulunut kehua Tomin kravatteja myös.
Kiitos kehuista. Yritän muistaa sartoriaalisen aspektin seuraavalla kerralla.