Lueskelin Inglourious Basterdsin nähtyäni elokuvan käsikirjoituksen. Aika lähellä lopputulos oli alkutekstiä. Enimmäkseen alkupuolelta oli trimmailtu kohtauksia vähän lyhyemmäksi ja tiiviimmiksi, eli muutettu näyttämistä kertomiseksi.
Muutamia yksityiskohtia oli muutettu: käsiksessä Shosanna laskee alleen tavattuaan Landan, elokuvassa (vain) purskahtaa itkuun. Käsikirjoituksessa hahmot löpisevät elokuva-alasta entistä enemmän (Leni Riefenstahlin tila jne.) Minua ei varsinaisesti haittaa, että niitä on vähennetty. Keskustelu basterdsien sujuvasta italiasta on jätetty pois, mikä on myös fiksu veto. Vitsit ovat yleensä aika tylsiä, jos ne joutuu selittämään.
Jotain isompaakin oli sentään tehty. The Treament -ohjelmassa Tarantino hekotteli, ettei yleisö tiedä, puhuuko Shoshanna totta vai ei siitä, miten hän sai elokuvateatterin hoidettavakseen. No: käsikirjoituksesta löytyy pitkähkö pätkä, jossa tarina kerrotaan. Lopullisen version tapa on huomattavasti elegantimpi, sillä mitäpä väliä asialla oikeastaan on? Tärkeintä on se, mitä teatterin omistamisesta seuraa.
Nelosluvun loppu on käsikirjoituksessa pidempi, mutta kaikista eniten on muuttunut elokuvan loppu. Käsikirjoituksessa paskiaiset ovat teatterissa pelkkiä hukkapaloja, jotka eivät saa oikeastaan mitään aikaan, vaan kaikki on Shoshannan ansiota. Valkokankailla nähtävä versio tuntuu tavallaan tyydyttävämmältä, vaikka toisaalta tämän leffan tyyliin sopisi kyllä hyvin heittää loputkin hahmot kankkulan kaivoon. (Aiemmin käsiksessä todetaan tyyliin Kaikki basterdsit, joita ei kuvassa näy, ovat kuolleet sitten viime tapaamisemme.
)