Kriitikko Pauline Kael innostui vuonna 1972 teattereihin tulleesta Viimeinen tango Pariisissa -elokuvasta. Hän uskoi sen olevan uuden ajan airut, jonka myötä elokuvissa voitaisiin vihdoinkin käsitellä kaikkia aiheita suorapuheisesti. Lars von Trier tuntuu olevan tuon ajatuksen rintaperillinen ja Nymphomaniac sen uusin, pullein ilmentymä: neljä tuntia dialogia, traumoja ja tabuja. Siinä on paljon nielt… purtavaa.