Kalle Kinnunen kirjoittaa Suomen Kuvalehdessä:
Olisivatkohan suomalaiskriitikot koettaneet olla edes ihan pikkuriikkisen enemmän kiinnostuneita tästä monin tavoin poikkeuksellisesta ja tinkimättömyydessään ihailtavan rohkeasta suomalaiselokuvasta, jos kansainvälisesti merkittävä palkinto olisi tullut ennen kuin he kirjoittivat hohhoijaa-kritiikkinsä, joiden sävy tappoi elokuvan vähäisetkin kaupalliset mahdollisuudet Suomessa?
Jussi-gaalassa juttelin parin Muukalaisen jo nähneen elokuva-ammattilaisen kanssa. He olivat samaa mieltä kanssani siitä, että Muukalainen on tiettyine heikkouksineenkin parempi tai ainakin komeampi kokonaisuus kuin yksikään vuoden 2008 kotimaisista ensi-illoista. Sitten joku totesi, että Helsingin Sanomien tähti-arvotusasteikolla se on kuitenkin samaa tasaista kolmen tähden laatuluokkaa kuin Timo Koivusalon Kalteva torni. Voi kuinka meitä nauratti, vaikka emme tienneet miksi.
(Kaistalla puolestaan Ollin arvio)
Kriitikko ei tietenkään voi olla katsojaluvuista tilivelvollinen parhaallekaan kotimaiselle elokuvalle, mutta ymmärrän Kinnusen tarkoittavan pikemminkin sitä, että Muukalainen sekoitettiin arvioissa mitäänsanomattomaan massaan, kuin sitä, että kansa olisi pitänyt huijata ylisanoilla teatteriin.
Huomaan miettiväni, montako ah-niin-tärkeää tähteä itsekään antaisin Muukalaiselle, jonka katsoin Helsingin reissullani toissapäivänä. Siinä oli paljon, mistä olin varauksettoman vaikuttunut, mutta toisaalta myös itsetarkoituksillisen artsyjä elementtejä. Viimeistään ne perhanan tähdet pakottaisivat leikkaamaan kehuista ison siivun. Ja sitten pitäisi vain toivoa, että lukija lukee myös tekstin.
Toisaalta, voisi kai ajatella niinkin, että pelkkiä tähtiä tuijottava kansanosa ei muutenkaan kuulu Muukalaisen kohderyhmään.
Mä mietin sekä Children of Menin ja Blindnessin kohdalla, että tekiköhän Nytin arvio niille paljonkin hallaa teattereissa. Molemmista oli liikkeellä vain muutama kopio, jollen ihan väärin muista. Ei siis sillä, että olisi missään mielessä kriitikon velvollisuus muodostaa mielipiteensä leffojen jakelun taloudellisen kannattavuuden kannalta, mutta noissa tapauksissa mun mielestä leffat sai kohtuuttomasti turpaan.
En tiedä, kuulostaako tämä uskottavalta, mutta en ajatellut Muukalaisen taloudellista menestystä leffasta kirjoittaessani. Minusta se oli kaunis, hieno ja kiehtova, ja vaikka se ei varsinaisesti minulle pudonnutkaan, niin pelkästään jo se, että tuollainen leffa oli Suomessa tehty, oli hienoa. Vähän sama kuin että luultavasti arvostaisin suomalaista musikaalia, vaikka se ei mikään ykkössuosikkigenreni olekaan.
Jotain tuon tapaista minäkin haluaisin Muukalaisesta välittää, jos joku kysyisi. Mutta eikö juuri tuo olekin myös Kinnusen pointti? Tai jos ei ole, niin otan vapauden tuunata sitä siihen suuntaan ennen kuin olen samaa mieltä. Siis että kritiikit eivät ole riittävän selkeästi julkituoneet, kuinka erilainen ja jo siksi jännittävämpi (suomalais)elokuva kyseessä olikaan, ja että siksi se kannattaisi ehkä katsoa, jos haluaa nähdä jotain (kotomaassa tehtyä) erilaista ja jännittävämpää. Halutessanne poistakaa sulkusanat.
Children of Menistä ja Blindnessistä: HS-Nyt ei kai sentään, kaikesta harjoittamastaan vallasta huolimatta, sanele elokuvien kopiomäärää? Mutta lienee ihan totta, että sillä on pelottava vaikutuksensa siihen, kuka niiden kopioiden luo löytää. Muistanpa itse asiassa juuri tuon Children of Menin kohdalla, että oli lähellä, että se olisi mennyt minultakin teatterikierroksella ohi, kun satuin lukaisemaan pari vääränsuuntaista kritiikkiä ensin. ”Vääränsuuntaista” siis verrattuna siihen, kuinka paljon sitten teoksesta nähdessäni pidin.
Pitää kysyä Kallelta, että mitä se tarkalleen ottaen ajatteli. Mä kun en osaa sanoa, että oliko tässä joku kollektiivinen kriitikkovarovaisuus vai mikä. Itse asiassa oletin, että oma arvioni on sieltä lievemmästä päästä, mutta eip.
Meinasin kopioiden pienellä määrällä sitä, että jos levittäjä on alkujaan epäileväinen leffojen menestyksen suhteen, niin päälehden kehno arvio ei ainakaan rohkaise pitämään niitä teattereissa tai tuomaan samanlaisia leffoja myöhemmin teatterilevitykseen.