Otsikko huijaa: oikeasti kuvia on kolme ja niiden lisäksi kolme bonuskuvaa. En mahda ylettömän anteliaalle luonteelleni mitään.
Ensimmäinen on elokuvan ainoasta kohdasta, joka sai minut nauramaan ääneen. Propagandäpätkässä nainen (äiti?) riemuitsee, kun lapset polkevat ahkerasti pikkuötiäisiä:
Toisessa Michael Ironside lausuu leffan ehkä hienoimman replan: ”They sucked his brains out.”
Kolmannessa nähdään avaruuden vaarallisin ja älykkäin vagina hyökkää miespilotin aivojen kimppuun (feministisesti virittynyt psykoanalyytikko saisi tästä varmasti kaikenlaista jännää irti):
Bonuskuvissa nähdään, miten efektitaiteilija saattaa joskus vähän oikoa mutkia.
Itse elokuva on visuaalisesti aika lattea. Tarkoitan, että valaistus ei ole kovin dramaattinen. Melkein kaikki on koko ajan näkyvillä. Tavallaan on tietenkin hauskaa, että melkein jokaisessa kuvassa Casper van Dienin päähän osuu tukkavalo, joka korostaa umpilakattua frisyyriä.
Unohtui mainita: en missään nimessä menisi sanomaan, että ST on tarkkanäköinen tutkielma propagandasta ja totalitarismista, koska aika hyvin se kama siistien avaruustaisteluiden alle piilotettu. Toki voisi sanoa, että jo Denise Richardsin ja van Dienin roolittaminen osoittaa nerokkuutta, mutta se on vähän eri asia.
Sen sijaan Verhoeven on aika hyvä mise-en-scènen kanssa, etenkin jos vertaa parin viime vuoden aikana tehtyihin toimintaelokuviin. Kuvat on pitkiä, leikkaukset selkeitä, koko ajan pysyy kärryillä tapahtumista.