Ensin: Lars von Trier. Sitten: ANTI CHRIST. Marssijärjestys on selvä: yleisö tietää tulleensa katsomaan Von Trierin elokuvaa ja Von Trier tekee kaikkensa saadakseen meidät kääntämään katseemme, järkyttymään, tuntemaan jotain. Voiko sen varjolla tehdä mitä tahansa?
[…]
Viimeistään nyt on myönnettävä, etten oikein tiedä, mitä sanoa Antichrististä. Osaan jossain määrin analysoida tuntemukseni ja kertoa keinot, joilla elokuva ne synnytti, mutta jonkinlaisen syvemmän tarkoituksen esiinkaivaminen tuntuu mahdottomalta ja ehkä turhaltakin.