Slaten kesäleffaklubi

Eri mainio verkkolehti Slate julkaisi nyt kolmatta kertaa kesäisen elokuvanumeron . Aiheina: kiinalainen elokuva (ei taidetuuba vaan yleisöä vetävät tuotokset), mikä siinä lipputulojen inflaatiokorjaamisessa on niin vaikeaa (sasse, suomalainen toimittaja), stunt-esiintyjien suosikkirainat ja tyyppi jota voidaan syyttää elokuvien kaavamaisuudesta.

Ota osaa keskusteluun

2 kommenttia

  1. Tuo inflaatiokorjaamattomuuden puute on ärsyttänyt muakin jo vuosikausia. Toinen puusilmäisyys on, miksi eurooppalaiset toimittajatkin yleensä raportoivat vain Yhdysvaltojen teatterilippukassojen tuloista.Näinä päivinä elokuvan todellisen rahallisen menestyksen mittaamiseen pitäisi laskea mukaan koko maailman teatteritulot sekä myynti- ja vuokra-dvdeet. Elokuvien kohdalla ei välttämättä vielä online-myyntiä, mutta mikä ettei, jos senkin datan jostain käsiin saisi.Box-officemojo.comin lisäksi kannataa vilkuilla välillä the-numbers.comia, josta näin esimerkinomaisesti käy ilmi, että tämän vuoden myydyin (Jenkeissä, oletan) dvd, Twilight on tienannut noin 158 miljoonaa dvd-myynnillä. BO-Mojosta taas selviää, että saman leffan tuloista on noin 191 miljoonaa Jenkkiteatterissa ja toisen samanmoisen muiden maiden teattereissa.

  2. Joo, efektileffojen (laaja kategoria) lipputuloista yli puolet tulee jo ”ulkomailta” elikäs ei-Ameriikasta, ja kun DVD-myynti on siihen vielä kohtalainen möntikkä päälle – vaikka tänä vuonna onkin laskenut Jenkeissä –, niin pitäisi olla ilmeistä, että pelkillä jenkkilipuilla päästään kategoriaan lies, damned lies, statistics.

    Toisaalta myöskään budjetteja ei pidä katsoa liian yksisilmäisesti, sillä mainostuskuluja tulee helposti vielä 50–100 pinnaa päälle pelkästään Yhdysvalloissa.

    Hyvä vinkki muuten toi the-numbers.com, kiitos siitä. Tarvetta on aina toisinaan moiselle.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.