500 Days of Summer + Away We Go

500 Days of Summer
Elokuvia ei voi katsoa tai arvostella pelkkinä elokuvina, yksittäisinä olevaisuudessa lilluvina teoksina. Jos katsoo useamman kuvan peräkkäin, saattaa A vaikuttaa B:tä heikommalta ihan vain siksi, että B teki suuren vaikutuksen. (Erikoistapaus tästä on, kun katsoo elokuvafestivaalilla väsyneenä niin monta elokuvaa putkeen, ettei oikein ole varma, että mitä missäkin tapahtui ja milloin – mutta se on oikeastaan aika mukava olotila.)

Näin eilen pressinäytöksessä ensin 500 Days of Summerin ja heti perään Away We Gon. Kirjoittanen niistä myöhemmin tarkemmin, mutta nyt halusin vain sanoa, että elokuvien järjestys oli väärä. Molemmat ovat quicky as hell, eli niissä on paljon hassuja juttuja ja söpöjä ihmisiä ja erikoisia yhteensattumia. Molemmissa on muuten myös ihan liikaa akustisen kitaran näppäilyä ja Nick Drakelta kuulostavia mieslaulajia.

Anyhows. 500 Days on romanttinen komedia, jonka kikkana on hujanhajan sekoitettu aikarakenne. Lisäksi siinä nähdään himputin söpö Zooey Deschanel ja aivan järjettömän hyvin näyttelevä Joseph Gordon-Lewitt. Tämä ei ole rakkaustarina, toteaa kertoja jo ensimmäisessä kohtauksessa. Kaunis tyttö särkee pojan sydämen -tarinat tuntuvat tehoavan minuun kumman hyvin, sillä olin leffan lievästä kikkailunhimosta huolimatta varsin liikuttunut.

Away We Go* taas on melankolisen oloinen tutkielma rikkinäisistä perheistä, kukin omallaan tavallaan hajonneesta. Saattaa olla, että Dave Eggersillä on jotain tekemistä asian kanssa, mutta tuota… Pointtini on siinä, että kun olin ensin innostunut 500 Daysistä, vaikutti Away We Go jotenkin lattealta. Se saattaa ollakin sitä, mutta luulen, että mikäli olisin katsonut surumielisen dysfunktioperhevinjettikokoelman ensin, olisin pitänyt siitä enemmän. Lievän masentumisen päälle olisi ollut hauska tutustua ihanaan Summeriin.

Mutta niin ei käynyt.

*: Away We Gossa on yksi todella kaunis kuva, jota voisi hyvin syyttää tarpeettomaksi, mutta se on vain niin kaunis: laskeutuva lentokone heijastuu pilvenpiirtäjän laseista. Ensin se näkyy yhdessä paneelissa vähän vääristyneenä, sitten se monistuu kahdeksi tai kolmeksi eri tavalla mutkalle menneeksi koneeksi ja niin edelleen. Olen iloinen, että kuva oli mahdutettu mukaan.

Ota osaa keskusteluun

6 kommenttia

  1. Olimme ilmeisesti samoissa näytöksissä ;-) Minä katsoin eilen ihan samat elokuvat, ja mietiskelin samaa asiaa – kaksi todella hyvää elokuvaa, mutta jälkimmäinen ei jotensakaan ihan tehonnut samalla tavalla kuin ensimmäinen. Oliko kyseessä oikeasti niin, että Summer oli parempi kuin Kohti uutta, vai että jälkimmäisellä elokuvalla sattui vaan olemaan huonompi tuuri jäädessään nähdyksi myöhemmin?

  2. Kyllä mä väittäisin, että noista kahdesta 500 Days olisi parempi elokuva, vaikka ne olisi voinut nähnyt molemmat tabula rasa -tilassa. Ohjaajien tyyleistä voi olla montaa mieltä, enkä ole ihan varma että onko niiden käsikset jotenkin perustavanlaatuisesti erilaiset, mutta Gordon-Levitt on niin käsittämättömän hyvä 500 Daysissä, ettei mitään rajaa.

  3. Kallistuin tuohon samaan omassa mielessäni. Gordon-Levitt oli todella hyvä, ja lisäksi elokuvan tyyli miten se oli rakennettu, oli niin jännä.

  4. Milloinkahan tämän (500) days of Summer- elokuvan on tarkoitus tulla muun kansan nähtäväksi ja olisiko kyseessä Finnkino? Täällä olisi ainakin yksi kiinnostunut ja odotteleva, eikä Finnkinon tulevissa ole pihaustakaan!

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.