Tintin seikkailut oli vauhdikas elokuva, jonka haluan katsoa kotonakin. Siispä suuntaan Amazoniin, josta blu-ray lähetetään Suomen suuntaan kymmenellä punnalla.
Mutta hetkinen, elokuvateatterissahan raina näytettiin kolmiulotteisena. Minulla ei vielä ole laitteita, joilla leffan voisi katsoa stereona, mutta kenties joskus tulevaisuudessa hankin sellaiset. Ehkä voisin sittenkin siis ostaa Tintin 3d-version – hintaeron täytyy olla mitätön.
Mitä hittoa? Hinta on melkein kaksinkertaistunut, vaikka bittien polttaminen blu-ray-aihiolle maksaa ihan saman verran, oli kuva sitten litteä kuin lahna tai syvä kuin Mariaanien hauta. Teatterissa lisähinta voidaan sentään juuri ja juuri perustella ylimääräisten kustannusten kattamisella (projektori ja rillien vuokra), mutta himassa ne on pulitettu jo kuluttajan kukkarosta.
Kusetuksen haju pistää nenään kuin Uimaharjun sellutehdas 1980-luvulla.
Mahtaako lisähinta tulla siitä, että tuossa 3d-paketissa on mukana myös dvd ja digital copy?
Varmaan ovela studiopomo miettii noin. Niiden valmistaminen on toki melkein ilmaista, mutta katteella ei ole valmistuskustannusten kanssa mitään tekemistä.
Halvalla/ilmaiseksi monistettavan tuotteen hinta ei perustu kustannuksiin, vaan riittävän hyvien substituuttien saatavuuteen ja ostajien kokemaan arvoon.
Jos hinta perustuisi kustannuksiin, esimerkiksi Beatlesin tuotanto täysdigiversioina olisi lähes ilmaista tätä nykyä.
Tän voisi ajatella niinkin, että 18 puntaa on normihinta ja 10 puntaa on erikoishalpa hinta, joka on tehty kaltaisteni hintaherkkien asiakkaiden kalastelemiseksi.
Ja, kuten huomautit Facebookissa, DVD on vielä halvempi.