Tammikuussa elokuvista lyhyesti lausuttua

ANNA KARENINA (UK’12): A story of what’s proper and what’s Wright. If more is more, is more surface more superficial? Excess of sighs.

Knightley might be Wright’s Muse, but I’m afraid her over-eager protruding chin style does nothing for me.

KNUCKLEBONEHEAD (FI’13) Rock’n’roll and family don’t mix or something. Strangely inert 80 minute wideangle trip. #docpoint

LAULU KOTI-IKÄVÄSTÄ (FI’13): Touching, funny, understated, elegant musical road movie about tracing one’s roots. Must see. #docpoint

QUEEN OF VERSAILLES (US’12): Were it a fictional film, I would call it preposterous. Luckily it isn’t. #docpoint

DJANGO UNCHAINED (US’12): Tarantino still manages to pull off suspense through dialogue like few others working nowadays.

FRANKENWEENIE (US’12): Looks like @johnaugust reanimated Burton’s short film rather successfully. The new bits fit right in.

SOMETHING FROM NOTHING: THE ART OF RAP (US’12): Sure it’s just talking heads, but the talk is pretty good-as is the music. #docpoint

KAIKKI RAKKAUDESTA (FI’13): Parempi kuin (hirveä) Enon opetukset, mutta mutta. Björkman erinomainen, Sarkola ei paljon jälkiä jätä.

Sävy on kirjallinen muutenkin kuin reploissa – hahmoina mm. Ansa ja Toivo. Lappi näyttää sopivan laajalta.

Pari nolostuttavaa kuvaa: pistooli putoaa Raamatun viereen; Toivo kantaa penkkiä selässään kuin Jeesus ristiä.

ANTON CORBIJN INSIDE OUT (NL’12): For fans mostly. #docpoint

HITCHCOCK (US’12): Ignore the poppycock plot and psychology, enjoy the mannerisms. Gets sillier as it goes on.

HÄÄTANSSI/DANCE OF OUTLAWS (FI/NO’12): Has anything good come out of the concept of ’defending one’s honour’? Some idling, mostly worthwhile

VUONNA 85 (FI’13): Ei yllätyksiä – musiikki kuulostaa samalta kuin ennenkin ja Koivusalo ohjaa kuten ennenkin. Suosittelen välttämään.

@kallekinnunen @kimitodiskotek @katrikangas Olen nähnyt samoja näyttelijöitä hyvissäkin proggiksissa, joten epäonnistuminen = ohjaajalle

CLOUD ATLAS (DE’12): Excessive, opulent, ridiculous, overflowingly cross-cut genre fantasia mishmash with a heart of gold. Fuck the haters.

.@kallekinnunen Boring? Maybe monotonous would be more fitting–all rising action with the same frenetic pace (Ilja pointed this out to me).

LINCOLN (US’12): I do believe this is the first time the act of reading out loud of an Amendment to the US constitution has made me cry.

8-PALLO (2013) on paras Aku Louhimiehen ohjaama elokuva. Trooppivaroitus: kohtaus, jossa puolustuskyvytön nainen raiskataan.

IDI I SMOTRI (SU’85): Steadicam by Kubrick, directing by Turkka, method madness by Herzog?

VODKA FACTORY (SE’10): A woman, her child, mother and co-workers. 1000 km from Moscow. Life has little to offer, unlike this film. #docpoint

KAAPPARI (2013): Mäkelä petraa. Suht hallittu tyyli, joskin komedia toimii omillaan, jännitys ei ihan ja niiden yhteispeli falskaa.

SUKUPOLVI (2011): Olen syntynyt 1979. Sukupolvi seuraa 1978-jengin elämää 20 vuotta. En voi suhtautua asiaan objektiivisesti. #docpoint

Eli aivan järkyttävän koukuttava dokkari, vaikka henkilöistä on hankala saada kiinni, vuosien vaihtumista ei mainita ja muutenkin hajanaista

ZERO DARK THIRTY (US’12): Cannot fit thoughts in a tweet without digesting them for a bit.

FLIGHT (US’12): So the description ”A 2-hour AA drama with a spectacular 20-min intro” wasn’t snark.

RAMBO: FIRST BLOOD PART II (US’85): Podcast TK.

HILTON! (2013): Itä-Helsinki on dokumentissa vaikuttavampi kuin fiktiossa, koska dramatisointia on vähemmän #docpoint

”Mun mielestä on kauheeta ajatella, että mäkin olisin jollain tavalla syrjäytynyt, mutta se varmaan pitää paikkansa, kun mä en tee mitään.”

VENDETTA (SE’96) #docpoint

AMELIE (FR’01) Tic tic tic tic tic tic tic tic tic tic tic tic tic tic tic start caring about her now-not bloody likely. Kassowitz > Tautou

BORN AMERICAN (FI/US’86): Well, it’s not very good, but at least it’s earnest enough to provide some turkey value.

PERVERT’S GUIDE TO IDEOLOGY (UK’12): It’s probably fitting that Žižek’s utterances start to feel like déjà vu (entendu). #DocPoint

Meaning that you know what you’re going to get but it’s still kinda fun.

CAPTAIN AND HIS PIRATE (BE/DE’12): An intriguing bifurcated look at the psychology of a 4-month pirate attack. #docpoint

21 TAPAA PILATA AVIOLIITTO (2013): Romanttinen draamakomedia on kaavamaisuuden takia vaikea laji. Hahmot kovin karrikoituja. Nieminen mainio

MEN AT LUNCH (IE’12): Too much padding (most things are said twice are said twice), too much mucking about the photo w/vfx. #docpoint

THE GATEKEEPERS (IL&c’12): Such a clear, depressing, moving depiction of Israel’s situation. Highly recommended. #DocPoint

LEVIATHAN (US’12): A hypnotizing/boring (long takes, ECUs, abstract blots of color in the dark) film w/remarkable sound design #docpoint

It certainly is no Sweetgrass re: visual aesthetics, but the same spirit of documenting work and routine is there. I guess. #DocPoint

RÖLLI JA KULTAINEN AVAIN (2013): Komeat fyysiset lavasteet, cgi-jatkeet ok, cgi-hahmot ei ihan. Käsiksen rakenne perin outo.

Tarina on lähes pelkkää takaumaa. Tuppuraisen Rölliin ja Juurakko-tyttöön leikataan välillä parin replan ajaksi. Muut naamat pelissä muuten.

HANSEL & GRETEL WITCH HUNTERS (US’13): Such a delightfully, utterly silly movie. Had a whale of a time.

The First Law of 3D Movies featuring Bows: An arrow shall be shot at the audience.

My fave bonkers details: Stormare’s nose patch. The dual crossbow. The insulin injections. The 19th C taser. The swearing.

The design is all over place. It’s Dark Ages meets pre-Industrial Age meets steampunk.

Of interest to Finns might be Ms Viitala, who is delightfully game.

(It looks like I might have to migrate to the great state of Utah, for I need to marry Misses Janssen, Arterton, and Viitala.)

The film has more splatter than I anticipated, including some misjudged bits (the boy shooting his mother).

One more thing about Hansel & Gretel – there’s a scene where a mob is discussing what they should do to a witch. I giggled, cos you know why

HGWG: I wouldn’t have minded action scenes shot with shorter lenses, wider shots and fewer cuts, but that’s them breaks.

THE MASTER (US’12): Yeah, it’s pretty damn good, though the sensory practice sequence still feels wrong. 2nd viewing, 70 mm.