Subjektiivisuuden kriisi; objektien toimijuus; subjekti-objekti-asetelman jälkihegeliläinen uudelleenpohdinta. Tässä mielessä abjekti tarkoittaa erilaista, jälkikartesiolaista ja jälkihegeliläistä subjektiasemaa, joka tunnustaa globaalis-paikallisen subjektin perustavalla tavalla traumatisoidun position, mutta joka mahdollistaa myös abjektion vapauttavan tai utooppisen potentiaalin.
Tarjoan kahvit sille, joka kertoo, missä julkaisussa tämä on ilmestynyt.
Tarjoan lounaan sille, joka kertoo, minkä rubriikin alla artikkeli on julkaistu.
(Ei saa googlata, tietenkään.)
Filmihullu ja jonkun elokuvan arvostelu?
Huti molemmissa kohdin.
Ote jostakin väitöskirjasta? Jargon on ainakin sitä luokkaa.
Sinänsä oikea suunta, että kyseessä on referee-käytäntöä soveltava aviisi.
Julia Kristeva kirjoittaa teoksessaan Desire in Language: A Semiotic Approach to Literature and Art (1980) abjektista. Kristeva käsittelee aihetta myös teoksessa Pouvoirs de l’horreur (1982, 65). Judith Butler kommentoi teoksessaan Hankala sukupuoli (2006, 225-226) Kristevan ajatuksia: ”.. Kristeva pyrkii esittämään, että tätä strukturalistista käsitystä rajoja synnyttävästä tabusta voitaisiin soveltaa erillisen subjektin muodostamiseen poissulkemisen avulla. Abjekti merkitsee sitä, mikä on pakotettu ulos kokonaisuudesta, eritetty ulosteena, tehty toiseksi…”
Mainittu teksti sopisi annettuun esimerkkiin. Tekstit ovat filosofisia teorioita, käsitteet sukupuolen tutkimisen, feminismin, postmodernin kulttuurintutkimuksen ja yhteiskuntatieteen käsitteitä.