Twitter voi olla monella tapaa hyödytön vekotin, mutta ainakin yhdessä asiassa se on pirun kätevä: elokuvista diskuteeraaminen.
Vermettä voi toki käyttää starbojen seuraamiseen, mutta se on yksipuolista toimintaa. On paljon kiinnostavampaa puhua elokuvista fiksujen ja sanavalmiiden tyyppien kanssa. Parhaimmillaan siinä oppii vaikka mitä ja vähintään joutuu miettimään, mitä mieltä oikeastaan elokuvasta/ohjaajasta/käsikirjoittajasta X olikaan.
Tarjoan muutaman käytännön vinkin, joiden avulla leffafriikki saa Twitteristä enemmän irti. Ensinnäkin kannattaa kirjoittaa englanniksi (duh), myös silloin kun puheena on suomalainen elokuva. Operoin itse kaksikielisesti niin, että sisäpolitiikka ja ulina VR:n verkkokaupasta saa mennä eetteriin suomeksi, mutta leffa-, tv-, digi- ja kissahommat kirjoitan englanniksi.
Toisekseen kannattaa elokuvatweettailla kello 16–08, koska silloin itärannikko on hereillä. Toki Kaliforniassakin on hyviä tyyppejä, mutta minä olen enimmäkseen lörpötellyt Brooklynin possen kanssa (ja aion kohta suositella heitä seurattavaksi kaikille muillekin).
Twitterin perusmetafora on virta. Kukaan ei selaile menneitä tapahtumia, enintään oman @nimimerkkinsä maininnat tulee bongattua ja niihin vastailtua. Jos siis tahdot puhua amerigaanojen kanssa, puhu silloin kun he ovat valveilla.
Kolmannekseen kannattaa heti napata seurantaan useampi kuin yksi tyyppi. Syy on jälleen käytännönläheinen: koska Twitter ei näytä viestejä, joiden alussa on mainittu jonkun muun @käyttäjätunnus, jää iso osa muiden höpöttelystä näkymättömiin – ellei seuraa sekä lähettäjää että vastaanottajaa. Alkuun pääsee vaikkapa kokoamallani film-tv-käyttäjälistalla, jota voi seurata samaan tapaan kuin yksittäistä käyttäjää. Muutamia poimintoja listalta:
En esitä, että kyseessä olisivat Twitterin kaikki parhaat elokuvakirjoittajat, mutta aika hyvä aloitussetti tuo ainakin on.
Minut löytää käyttäjätunnuksella @osulop.
