Elokuvallisia huomioita maailmalta 30.12.2013 – 31.12.2013
- Dan Harmon Explains His Cultural Influences – I guess he wants to be an angry prophet denouncing the hypocrisies of our times too.
- Vuoden parhaat elokuvat (Jutta Sarhimaa) –
- Anthony Dod Mantle gives better quote than most cinematographers – “I started showing Ron pictures of reversal processes and Cibachromes. I wanted it to look like a sexually exciting old painting full of blood and fashion and lovely bare legs, and debonair soldiers who could die at any given moment.”
- Wolf of Wall Street: all the stories are true and there’s very little embellishment in the movie – The female boiler room broker character was based on a woman I knew named Chrissie. Only she wasn’t just an ordinary “single mom,” she was actually a stripper who was so aggressive that the Strattonites figured she’d be a killer on the phones. She was, until they hauled her out in cuffs from another firm years later over Stratton-era IPOs.
- Last thoughts on Episode VII: Quasi Infinities and the Waning of the Force – Näitä varmaan riittää, mutta ihan kiinnostava transferenssi minusta.
Elokuvabloggaajien ”just one more thing” vuodelle 2013
Elokuvia näkee muuallakin kuin teattereissa. Niinpä pyysin vuoden paras Suomessa teatterissa näytetty elokuva -äänestyksen (latojan huom: meidän pitää keskustella tuosta nimestä) osallistujia nimeämään myös yhden minkä tahansa tänä vuonna näkemänsä elokuvan, joka ansaitsee tulla mainituksi.
Miikka Mononen
No One Lives: No One Lives tekee slasher-genrelle saman, mitä You’re Next tekee taloinvaasioille. Spoilaamatta voin sanoa, että elokuvan jujun paljastuttua hytkyin hillitsemättömästi tuolissani hihkuen iloisena jokaisen verisen tapon toteutuessa. Slasher-elokuva ei ole saanut tällaista minussa koskaan aikaan.
Paavo Ihalainen
The Master, 70 mm: Itse Mestari ei yltänyt kärkiviisikkoon, mutta täytyy tässä nyt erikseen kiitellä että oli perhanan hienoa nähdä se yksi ainoa näytös kunnon filmiltä Helsingin elokuvateatteri Bio Rexissä. Hyvältä näytti!
Päivi Laajalahti
Only Lovers Left Alive: Tallinnan elokuvafestivaaleilla nähty Jim Jarmuschin ohjaama vampyyrielokuva on musiikin täyttämä, äärimmäisen kaunis tunnelmapala. Hidas, melankolinen mutta myös synkän humoristinen elokuva ei oikeastaan kerro mistään, mutta on tunnelmaltaan omaa luokkaansa.
Kalle Kinnunen
The Great Beauty: Suurenmoinen
Ursula Borg
Only Lovers Left Alive: Vuoden paras elokuva ei ole saapunut Suomeen lainkaan. Only Lovers Left Alive on huumaava tunnelmapala, jossa väreillä, tunteilla, hienovaraisella lavastamisella ja musiikilla on valtava merkitys. Jarmuschin elokuva vetää pinnan alle, rentouttaa unenomaisella tahdillaan – ja kuvaa näin juuri sitä mitä merkitystä ajalla on vampyyrille. Hiddleston ja Swinton ovat täydellinen valinta pääpariksi. OLLA on harvinainen myös siksi, että se on koskettava ja taidokas taidepala jonka haluaa nähdä heti uudestaan.
Hannu Björkbacka
Hide Your Smiling Faces: Daniel Partick Carbonen Hide Your Smiling Faces, Clio Barnardin The Selfish Giant, Haifaa Al-Mansourin Wadjda… Siinä festivaalielämykset, jotka tekivät elokuvavuodesta juhlan – virallisten julkaisujen hyvän tason lisäksi. Ja Maria Ruotsalan Apeiron telkkarissa – henkeä täytyy haukkoa, kun edes joku uskaltaa olla tekemättä varman päälle, olla lähtemättä filmimeemeihin mukaan, olla vastaamatta odotuksiin. Tässä sitä, mitä Halosen Kalevalan olisi pitänyt olla, mutta mihin rahkeet eivät nyt riittäneet. Todiste, että pienelläkin budjetilla saa kaikenlaista aikaan
Lauri Ojanen
Citizen Kane: Koska Citizen Kane. Näin klassikon Orionissa alkuvuodesta ensimmäistä kertaa ja onhan se maineensa veroinen. Aikaansa niin uskomattoman paljon edellä, että osa nykyisistäkin draamoista vaikuttaa kömpelöiltä ja vanhanaikaisilta Wellesin edessä.
Otto Suuronen
Santra ja puhuvat puut: Dokumentaristi Miia Tervon esseistinen Santra ja puhuvat puut on lyhytelokuvan merkkitapauksia tältä vuodelta. Tervon henkilökohtaisista muistoista ja ajatuksista rakentuva elokuva käsittelee juurettomuutta ja ulkopuolisuuden tunnetta arkistomateriaalin, animaation ja dokumentaarisen kerronnan hybridinä. Suomen ensi-ilta näillä näkymin DocPoint-festivaalilla tammikuussa 2014.
Sami Pöyry
Possession: Andrzej Zulawskin tänä vuonna blu-raylla ilmestynyt elokuva vuodelta 1981 oli niin kertakaikkisen hysteerinen avioerokuvaus, että mieleni teki mennä naimisiin, erota ja panna mustikkakeitolla täytettyä munakoisoa.
Mikko Pihkoluoma
The Great Beauty: Paolo Sorrentinon ällistyttävän kauniin elokuvan tunnelma on paikoin kepeä, välillä harmistunut. Rooman ällistyttävä kauneus ja outo tuhnuisuus tulevat molemmat esiin. Korruptio ja katolinen kirkkokin käyvät kotiovella. Niitä harvoja elokuvia, joiden lopputekstien aikaan pulssi kiihtyy eikä ole kiire mihinkään.
Lauri Lehtinen
The Act of Killing
Jutta Sarhimaa
Mac and Me: Törkeän tökeröilla nukeilla toteutetti E.T.-klooni ja lapsille suunnattu pikaruokalamainos, jossa alienien ydinperhe omaksuu amerikkalaisen elämäntavan. McDonalds-synttäreitä on vaikea muistella punastumatta. Oi, miksei jatko-osaa ”Mac and Me: Bic Mac” koskaan tullut?
Olli Sulopuisto
Close-Up: Katsottiin Kiarostamin elokuva kotiolosuhteissa blurayltä. En tiennyt mitä odottaa, sillä aiemmat kohtaamiset ohjaajan elokuvien kanssa ovat jättäneet vain hailakan jäljen. Mutta nyt – huh. Helppo lähestyä ja silti syvä kuin meri. Kauniisti kuvattu vielä.
Elokuvallisia huomioita maailmalta 26.12.2013 – 28.12.2013
- Leo, as in DiCaprio, is the Prince of the City (1998) – “New York is like Leo’s playground, his Disneyland,” says an aspiring director who says he’s frequented strip joints with Leo’s posse in L.A. “They used to set off stink bombs at Sky Bar. But Leo’s not going to act up out here now. Anyone in the of course, movie industry could be sitting at the next table. No one in the industry cares what he does in New York.”
- The Elmore Leonard Paradox – So Many Good Books, So Few Good Films –
- Sizing Up ”The Wolf of Wall Street”—And Belfort Today –
Elokuvallisia huomioita maailmalta 23.12.2013 – 24.12.2013
- Hän: Arman Alizad –
- Enactive Cinema: Simulatorium Eisensteinense (pdf) – Simulatorium Eisensteinense explores the very grounds from which the phenomenon of cinema emerges. It is a study of the intrinsic dynamics of a cinema author’s mind in the process of creating a moving image. Rather than representing a historical, cultural, or ideological study into the handicraft of cinema, narrative genres, cinematographic aesthetics, or technological developments of cinema, the present treatment discusses the possible foundations of cinema in human nature, as seems viable in the light of contemporary biological and psychological viewpoints
- Four reasons ”Dirty Dancing” is a subversive masterpiece – #1: “Dirty Dancing” Is About Abortion
#2: “Dirty Dancing” Is Rife With Class Politics
#3: “Dirty Dancing” Gives The Sheltered 17-Year-Old All The Sexual Agency
#4: "I carried a watermelon."