Arvostelu: Leijonasydän iskee tarkasti – sydämeen

Hyvä on, sanon sen heti kärkeen – Leijonasydän on paras Dome Karukosken ohjaama elokuva. Tärkeä puheenvuoro ajankohtaisesta aiheesta? Ehkä niin, mutta sellaisia voi kirjoittaa blogiinsa ja julkaista netissä. Onnistunut elokuva vaatii muutakin. Sellaista, mitä Leijonasydämessä on yllin kyllin. Niin paljon, että edes perustavanlaatuinen pulma sen peruskivessä ei haittaa.

Arvostelu: Jobs on tylsä ja ennalta-arvattava elämäkerta

Miksi katsomme elämäkertaelokuvia? Haetaanko niistä oppia elämästä, rakkaudesta tai bisneksestä? Toimivatko ne inspiraation lähteenä? Vai ovatko ne vain ajantappoa ja tarinoita siinä missä kaikki muutkin? Koska oli miten oli, en keksi yhtään hyvää syytä katsoa Jobs-elokuvaa.

Arvostelu: Tumman veden päällä on tasaisen yllätyksetön

Tolstoi oli väärässä: jokainen onneton perhe ei ole onneton omalla tavallaan, ainakaan kun on puhe suomalaisesta fiktiosta. Onnettomuuden syy on melkein aina alkoholismi, uhreina lapset ja satuttajana isä. Niin myös Peter Franzénin omasta kirjastaan sovittamassa Tumman veden päällä -elokuvassa.

Arvostelu: The Bling Ring tarkkailee pinnallisuutta etäältä

The Bling Ring -elokuvan henki tiivistyy kohtaukseen, jossa kaksi teiniä ryöstää C-luokan julkkiksen kodin. Lähes liikkumaton kamera tarkkailee kuin turtuneena yhdessä katkeamattomassa kuvassa, kun Marc ja Rebecca varastavat Audrina Patridgen talosta tämän vaatteita ja tavaroita. Musiikkia ei ole, vain luonnon ja autojen ääniä. Lämmin savusumu saa öisen kaupungin siluetin väreilemään.

Arvostelu: Only God Forgives on kovin vakava kostokuvitelma

Nicolas Winding Refnin infernossa punainen valo maalaa kaikkien kasvot verisiksi ja matalaääniset rummut sykkivät kuin aukileikattu laskimo. Mikä tarkoittaa suomeksi sitä, että Only God Forgives on helppo tunnistaa tanskalaisohjaajan teokseksi sekä hyvässä että pahassa.