10 vuotta, 10 elokuvaa: Mies vailla menneisyyttä

Suomessa on 2000-luvulla elokuvateattereissa nähty 150–200 kotimaista ensi-iltaleffaa (arvio vedetty hatusta Elokuvasäätiön tämän vuoden lukujen pohjalta). Vaatii pokkaa nimetä niistä vain yksi edustamaan koko kymmenvuotiskautta, mutta kun on kerran pakko… niin se elokuva on ilmiselvästi Aki Kaurismäen kirjoittama ja ohjaama Mies vailla menneisyyttä.

Eikä se johdu siitä, että Kaurismäki olisi ainoa oikea suomalainen elokuvataiteilija tai että leffa menestyi festivaaleilla. Syy on yksinkertaisempi. Mies vailla menneisyyttä oli ensimmäinen näkemäni Kaurismäki-leffa, josta todella pidin. Tämä ei tarkoita, että kaikki muu olisi cacaa, vaan että vasta näihin aikoihin keksin, miten katsoa minimalistisen fiftarinostalgisoijan satuja.

Sitä ennen suosikki-Akini oli varmaan Kauas pilvet karkaavat. Muistan siitä erityisellä lämmöllä suorin vartaloin naamalleen kaatuvan Kari Väänäsen sekä Kati Outinen tilaamassa itseltään ruokaa ravintola Työssä. Silloin aikanaan pidin kohtausta huvittavana (nainen teeskentelee olevansa hienompaa kuin onkaan), mutta olen sittemmin kääntänyt tulkintani: vaikka maailma miten potkii, ihminen voi pitää kiinni edes hitusesta itsetuntoa hoitamalla työnsä kunnolla. Mainittakoon, että toinen suosikkini Kaurismäen oeuvresta on Tulitikkutehtaan tyttö, jossa absurdismi ja minimalismi on puserrettu timantin muotoon. Mutta se ei kelpaa tälle listalle, koska meni mokoma valmistumaan jo parikymmentä vuotta sitten.

Palataanpa asiaan. Olen viimeisten kymmenen vuoden aikana diggaillut monia kotimaisia leffoja, joista osa oli vähän taiteellisempia (Muukalainen) kuin osa (Lapsia & Aikuisia, Vares – hiljaa siellä takarivissä!). Toisekseen Laitakaupungin valot tuntui minusta umpikujalta, jossa ei saatu samasta teemasta enää oikein mitään uutta irti, vaikka leffa näyttikin hyvältä. Kyse on siis – kuten tämän täydellisen subjektiivisin perustein kootun listan leffojen kanssa yleensäkin – siitä, että kohtasin Miehen vailla menneisyyttä juuri sopivaan aikaan.

**********

Seuraavaksi: elokuva jota en haluaisi katsoa uudestaan.

Sarjan muut merkinnät.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.