- Katastrofimestari Roland Emmerich haluaa tehdä elokuvan homoliikkeen synnystä – White House Downin lavastusta varten Emmerich sai yksityiskierroksen Valkoisen talon West Wingissä.
”Mutta en pitänyt näkemästäni. Teimme elokuvaan tyylikkäämmät lavasteet. Oikeat sohvat olivat kuin Ikeasta. Aika outoa.”
Kun elokuva oli jo tuotannossa, uutisoitiin toisestakin toimintaleffasta, joka sijoittuu terroristien kaappaamaan Valkoiseen taloon. Olympos on kaatunut ehti elokuvateattereihin ensin, jo keväällä.
”Jos olisin tiennyt siitä, ehkä emme olisi tehneet White House Downia. Mutta se toinen on niin ruma. En ole nähnyt sitä, mutta traileri oli kauhea. Elokuvamme on kalliimpi ja niin paljon paremman näköinen”, Emmerich sanoo.
- Mistä suomalaisen elokuvan rahat tulevat? (Episodi) – Elokuvan rahoittamisessa on kolme tärkeätä palikkaa: elokuvasäätiö, televisioyhtiö joka ostaa elokuvien esitysoikeudet sekä yhtiö, joka vastaa elokuvan levittämisestä.
Televisioyhtiön osuus tulolähteestä on yleensä 10–20 prosentin luokkaa. Levitysyhtiön tuoma raha taas on käytännössä lainaa tulevia lipputuottoja vastaan. Rahamäärä riippuu siitä, miten paljon elokuvalle odotetaan katsojia.
Kolme suurta tulolähdettä eivät kuitenkaan yleensä kata elokuvasta kuin 70–90 prosenttia. Mukana voi olla myös yhteistyökumppaneita ja riskirahoittajia, mutta niitä on Suomessa melko vähän ja summat ovat perinteisesti olleet pieniä.
- Taste, Class, Fetish Object: The Curious Case of Olivia Wilde – Look at that list, and you see that class and glamour meant shielding your body — suggesting, rather than flaunting, sex. . . . and cultivating an image that hinged on acting ability, witty dialogue, and intelligence. Sex objects, however — the ‘It’ girls — were the opposite.