Elokuvien poliittisesta viestistä valittaminen on turhanpäiväistä

Reverse Shotin erittäin kiinnostava 11 Offences of 2009 -listaus pohjautuu pitkälti siihen, että kritikoitavan elokuvan moraalis-eettis-poliittinen sisältö on hanurista.

Se on aihe, johon on hyvä kiinnittää huomiota. Saattaa johtua humanistitaustastani, mutta mielestäni tekstien taustalla vaanivien oletusten avaaminen on yksi kriitikoiden päätehtävistä. Nautin esimerkiksi United 93 -leffasta, jonka arvomaailma on vähintäänkin epäilyttävä.

Mutta. Toisaalta kyseessä on myös aihe, josta valittaminen on turhaa. Sillä jos on niin, että

  1. kriitikko katsoi elokuvan, löysi sen korruptoivan viestin
  2. mutta ei oletettavasti kuitenkaan muuttanut omia arvojaan leffan mukaiseksi
  3. niin eikö silloin jokainen katsoja voi negatoida kriitikon kirjoituksen avulla lähdetekstin harmillisen osion ja keskittyä nauttimaan siitä mikä toimii?

Ajatus on läheistä sukua fiskeläiselle vastaluennalle. Mainittakoon myös, että en ole missään tapauksessa immuuni moralisointitaipumukselle omissa kritiikeissäni. Joskus se tuntuu relevantilta, joskus ei. Yleensä kyllä aina hävettää jälkikäteen, jos on pitänyt taideteoksen – tahi kulttuuriteollisuuden tuotoksen, ihan miten vaan – tärkeimpänä vikana sen poliittisia näkemyksiä. Olen näemmä todennut saman arvioidessani 300-rainan.

Ota osaa keskusteluun

4 kommenttia

  1. Hm, onko tässä (ja 300-leffan kritiikissä) tehty oletus nyt siis se, että jos joku pystyy katsomaan tietyn leffan ilman, että sen epäilyttävä moraalinen sanoma vaikuttaa kyseiseen henkilöön millään tavalla, niin kaikki pystyvät? Kuulostaa aika kovalta oletukselta. Ihan varmasti on olemassa joukko ihmisiä, joihin esimerkiksi mainonta, väkivaltaleffat, -tietokonepelit ym. tavara vaikuttaa negatiivisesti, vaikka suurin osa olisikin immuuneja niiden vaikutteille.

  2. Voinemme lähteä olettamuksesta, että kyllä, tekstit vaikuttavat vastaanottajaansa. Vaikka nyt sillä tavalla, että on okei piestä naisia, jos ämmät ei käyttäydy kunnolla. Halusinkin korostaa sitä, että kun piiloviesti on kerran nostettu pintaan, sen voima kaikkoaa (tietyin reunaehdoin, ks. kommentin vika kpl).

    Mutta jos nyt joku toteaa, että a) toi leffahan sanoo, että on okei hakata naisia ja b) ollaan kuitenkin kai molemmat sitä mieltä, että naisia ei pitäisi lyödä, niin eikö siitä seuraa c) tekstin vastaanottaja osaa purkaa a:n vaikutuksen?

    Tietty homma kusee, jos b ei pidä paikkaansa.

  3. Ei se minusta ole täysin turhaa. Elokuvan poliittisen viestin päätarkoitus ei liene käännyttää ketään täysin vastakkaiselta kannalta, vaan vahvistaa ja uusintaa jo olemassaolevia käsityksiä. Mahdollisuus on vastaluennalle, mutta myös myötäluennalle, ja siksi mielestäni on tärkeää, että kriitikot pystyvät analysoimaan myös elokuvan ”vähintäänkin arveluttavaa arvomaailmaa” ja tuomaan sitä esiin. Itse pidän siitä, jos joku muu tuo elokuvan taustalla vaikuttavaa maailmankuvaa näkyväksi. Se liittyy yleisestikin kahteen erilaiseen mielihyvään, joita kritiikistä voi saada: joko se voi vahvistaa omaa käsitystäni elokuvasta tai sitten avata silmäni asioille, joille olin täysin sokea.

  4. En väitä, että moisia luentoja ei pitäisi esittää. Tuollahan lukee, että se on minusta kiinnostavaa ja tärkeää.

    Sen sijaan esitän, että on varsin tyhjänpäiväistä arvottaa koko teos ainoastaan sen perusteella, koska kriittinen luenta ikään kuin neutralisoi tämän pahantahtoisen, korruptoivan vaikutuksen.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.