Elokuvallisia huomioita maailmalta 28.01.2011 – 29.01.2011

  • Notes on Rewatching TV –
  • Elia Suleiman interview – Palestinian filmmaker Elia Suleiman makes deeply personal films that he calls “chronicles.” Aaron Cutler spoke with Suleiman about identity, camera position, and his latest, The Time That Remains, in limited release now.
  • Carlton Cuse on life after Lost –
  • Christopher Sorrentino on "Death Wish," the so-called "New York film," received critical wisdom, and more – And the Death Wish review, and the follow-up feature article he wrote about it, really show you the symbiosis that took place as Canby and the choir to whom he was preaching regarded each other in a state of unanimity. He writes about it as if it's an unearthed artifact used in some primitive ritual, totally unselfconsciously referring to its audience as if it's something quite apart from his good Masterpiece Theater-loving readership. It's a bad film, Bronson is a bad actor, its politics are right-wing, it has a bad effect on its audience, it's "irresponsible." There are a thousand ways that you can eviscerate a movie, but as soon as you say that it's a threat to public morals my Geiger counter starts clicking.

Viikonlopun suositeltavat elokuvat Helsingissä

Finnkinon tarjonnasta mainitsen kolme katsottavaa ja kolme vältettävää.

  • The Fighter: ehdottoman kova
  • Winter’s Bone: vallan ok
  • Biutiful: parempi kuin Babel. Network narrative -kikkailusta on luovuttu, mutta päähänpoljettujen oikeudet ovat edelleen isona teemana. Kohtalaisen pateettinen elokuva.
  • Hella W: epäonnistunut mötkäle, valitettavasti
  • Green Hornet: älkää missään tapauksessa katsoko
  • The Tourist: aivan hirveää scheissea

Docpoint-suosituksia esittelin Domen jutussa.

Engelissä pyörivät edelleen The Kids Are All Right ja Rakkautta italialaisittain, joista molemmista tykkäsin suuresti. Edellinen on näytelty aivan mahtavasti, jälkimmäinen taas estetisoi ruuan ja seksin reippaasti yli äyräiden.

Elokuvallisia huomioita maailmalta 24.01.2011 – 25.01.2011

Elokuvallisia huomioita maailmalta 23.01.2011 – 24.01.2011

Parin viikon trailerit

  • Elia Suleimanin Time That Remains näyttää hienolta kuin mikä
  • Hanna muistuttaa meitä Lapissa kasvatettujen superninjalasten vaaroista
  • Ice Agen tekijät eivät edes itse jaksa enää teeskennellä, että sarjassa olisi potkua. Niinpä ensimmäisen trailerin sijaan on julkaistu Scrat-lyhäri, joka on pirun hauska
  • eteläkorealaista melodraamaa (ja tissit, käsittääkseni): The Housemaid
  • periaatteessa Pegg + Frost -yhdistelmän pitäisi olla hyvä juttu, mutta jotenkin tää Paul vaan vaikuttaa aika dorkalta
  • argentiinalainen jännäri-pännäri Carancho
  • Burning Palms saattaa olla hetkittäin kiinnostava, mutta otapa näistä nyt selvä
  • sori vaan, Antti Jokinen, mutta trailerin perusteella The Resident on täysin turhanpäiväinen tekele
  • Manoel de Oliveiran ohjaama The Strange Case of Angelica voisi olla hyvä
  • Poetry kertoo jo amerikkanimellään, että suuria yleisöjä ei tavoitella, vaan arthousen suuntaan mennään ihan reilusti
  • Priest (in 3D) – Paul Bettany esittää katolista scifi-pappia, joka taistelee vampyyrejä vastaan ja joutuu salaliiton uhriksi? Jeesus Kristus…
  • viimeisenä muttei vähäisimpänä on mainittava Vidal Sassoon: The Movie ja sen synopsis:

    VIDAL SASSOON THE MOVIE is a true rags-to-riches tale, tracing Sassoon’s path from a London orphanage to international success and celebrity. Producer Michael Gordon, founder of hair care company Bumble and bumble, first set out to document Vidal’s life in a richly visual book about icons in the world of hairdressing. What started as an 80th birthday tribute to Sassoon became a movie when Gordon brought on director Craig Teper. While chronicling the fashion, style and social revolutions of the 1960s, VIDAL SASSOON THE MOVIE shows how Sassoon revolutionized the world of hair with his pioneering, geometric, Bauhaus-inspired styles and ”wash and wear” philosophy, literally changing the way women look and cut their hair today.