Kuva

Menneiden vuosien parhaaksi kokoillan animaatioksi olisi monta ehdokasta. Pixarin leffoista Ratatouille tai Wall-E ovat tietynsorttisen kuvallisen realismin mestariteoksia ja Coraline on hienoa käsityötä. Valitsin kuitenkin Hayao Miyazakin Henkien kätkemän (Spirited Away / Sen to Chihiro no kamikakushi), koska se on kaunis.

Se ei ollut ensimmäinen teatterissa näkemäni Miyazaki, koska leffan ilmestymisen aikoihin eli 2002 anime saapui Suomeen nopeammin aasialaisesta verkkokaupasta ostettuna dvdnä kuin filmikopiona. Näin siis Henkien kätkemän Joensuussa pienestä telkkarista, mutta vaikutus oli silti melkoinen.

Taisin ostaa samana vuonna kaikki siihen mennessä ilmestyneet Miyazakit dvdllä, luultavasti eBaystä bootleg-versiona. Animepöpö oli puraissut pahasti. Totoro-kuume oli siihen mennessä ehtinyt kehittyä nykyiseen eli terminaalivaiheeseen, jossa kaikki karvaturriin liittyvä on fantastisen hienoa eikä kyseisestä elokuvasta löydä puutteita sitten millään.

Henkien kätkemä näytti yhtä hyvältä ellei paremmalta kuin Mononoke-hime, joka oli siihen asti ilmestyneistä Miyazakin elokuvista eeppisin ja kunnianhimoisin. Sen to Chihiron juoni ja sitä kautta koko elokuva tuntui jotenkin pienemmältä, ehkä siksi että se tapahtuu pääosin kylpylässä. Lisäksi muistelen jonkun urpokriitikon (Slate? Salon?) kirjoittaneen, että juuri tämä pienuus teki Henkien kätkemästä vähäpätöisemmän elokuvan kuin Mononoke.

Vähäpätöinen. Nyt siis puhutaan leffasta, jossa on käsittämättömän hämmentävän uskomaton Yubaba lennättää papereita -kohtaus. Pah.

Henkien kätkemä on minusta parempi elokuva kuin sen jälkeen valmistuneet Liikkuva linna ja Ponyo. Edellinen kärsii hömelösti ratkeavasta juonesta. Muistan ihmetelleeni ainakin Nausicaan ja Kikin äkkiloppua ja Totoron tapahtumien puutetta, mutta olen sittemmin tullut siihen tulokseen, että kyseissä elokuvissa on paljon sellaista, joka paikkaa juonen osittaisen höttöyden.

Elokuvassa törmätään myös moniin Miyazakin keskeisistä teemoista, pois jää varmaan vain lentäminen. Teemoista tärkein on pääosassa nähtävä Chihiro, nuori tyttö, joka on samaan aikaan epävarma kaikkien ikäistensä ihmisten tapaan mutta myös tarvittaessa rohkea ja oikeamielinen. Toisin sanoen moniulotteinen sankari, jollaisia ei elokuvissa nähdä koskaan liikaa.

Mutta miksi sitten Henkien kätkemä eikä vaikka Ratatouille? Ehkä niinkin pinnallisesta syystä, että tulin tietoiseksi japanilaisen (tai koko Kauko-Idän) animaation laajuudesta, laadusta ja historiasta. En voi millään tavalla väittää, että olisin ottanut kentän käsitteellisesti haltuun, mutta olen aika varma, että Miyazakin elokuvat edustavat sen parhaimmistoa.

**********

Seuraavaksi: onko tämä Suomi?

Sarjan muut merkinnät.