Elokuvalla on kaksi elämää

Time has a great way of shaking out a film’s core, what it’s really about.

When you first watch a movie, you pay your money. Maybe you’re on a date. I mean, movies have two lives, obviously. Their short-lived economic life is just how you hook up with an audience at that moment. If you’re breathing the same air and it fits into the culture, then you’re lucky that the planets have aligned and people respond to your movie at that moment.

Once it’s an artifact from the past and you go see it in a repertory theatre or watch a DVD, then it’s something else. You see it on its own merits for what it is. You can see more clearly the artist’s intentions and the depth in there.

Richard Linklater

Elokuvallisia huomioita maailmalta 5.07.2013 – 6.07.2013

Wire-lukemista

Äskettäin Baltimoressa ammuttiin kuoliaaksi 18 ihmistä yhden viikonlopun aikana. Poliisin tiedottaja kommentoi tapahtumia sanomalla ”olemme tyytyväisiä kaupungin kehitykseen väkivallan suhteen” ja sai potkut.

Tapahtuma voisi olla suoraan The Wirestä. Sain alkuviikosta vihdoin katsottua sen kokonaan loppuun, minkä jälkeen oli tietenkin pakko katsoa, mitä internet tietää sarjasta ja sen luojasta eli David Simonista. Aloittaa voi vaikka New Yorkerin henkilökuvasta, joka on tehty viimeisen tuotantokauden aikoihin.

Alan Sepinwall haastatteli Simonia sarjan teemoista, kehittelystä ja hahmoista. Mukana on ihastuttavia sitaatteja à la

By the way, if you want to not focus on what the fuck’s going on, read the newspapers. Suffer the journalism, and don’t worry: the big picture will elude you nicely.

Toimittajana minua tietysti kiinnosti tietää, miten viidennen kauden sanomalehtikuviot syntyivät. Columbia Journalism Review tutkaili kuvitteellisen ja todellisen Baltimore Sun -sanomalehden suhdetta. Fiktion ja faktan välinen kuilu oli Wiressä välillä kovin kapea, kuten Simonin juttu Baltimoren pormestarin yrityksestä estää sarjan kuvaaminen kaupungissa kertoo.

Kindleen ostin vallan halvalla The Wire: Truth Be Told -kirjan, josta jaksojen juonikuvaukset vievät suhteellisen ison osasen, mutta loput ovat kiinnostavaa kamaa. Todellinen Bubbles ja todellinen Avon Barksdale kavereineen löytyvät sieltä.

Lopuksi pitää mainita David Simonin blogi, jossa hän välillä avautuu maailman pahuudesta poikkeuksellisen hienolla tavalla. Tuorein esimerkki on Baltimoren murhatilastoja koskeva keskustelu, joka kannattaa lukea aivan loppuun saakka.

Ethän luovuttanut kesken Wirenkään kanssa.

Pikapikaisesti kesäkesäkuisista

Summa: 96