Ohjaaja AKU LOUHIMIEHEN parhaaksi elokuvaksi kehuttu PAHA MAA on kertomus tämän päivän Suomesta. Elokuvan keskeisiä teemoja ovat rohkeus, anteeksianto ja pahasta olosta selviäminen. Maailma ympärillämme on järjetön, mutta pahaan kannattaa kuitenkin vastata hyvällä.
Tapahtumat saavat alkunsa väärennetystä viidensadan euron setelistä. Väärä raha aiheuttaa tapahtumaketjun, jossa päähenkilöt purkavat ahdistustaan laittamalla pahan kiertämään, ja tapahtumien leikkauspisteessä kaikkien elämä murtuu perusteellisesti. PAHA MAA on kiivas, nopearytminen ja realistinen elokuva, joka sisältää paljon dramaattisia ja traagisia tapahtumia, mutta myös lämpöä ja huumoria.
Loistavat arvostelut saaneen elokuvan keskeisissä rooleissa on Suomen valovoimaisin näyttelijäkaarti, mm. JASPER PÄÄKKÖNEN, MIKKO LEPPILAMPI ja PAMELA TOLA. Käsikirjoituksesta vastaavat mm. palkitusta Irtiottoja-sarjasta tutut PAAVO WESTERBERG, JARI RANTALA ja AKU LOUHIMIES.
Paha maa -dvd:n takakansi
Ahmimalla katsominen latistaa For All Mankind -sarjan rytmin
For All Mankind on scifisarja, jossa kukaan hahmoista ei ole stereotyyppisen yksiulotteinen. He ovat ihmisiä puutteineen päivineen, mutta paradoksaalisesti juuri henkilöhahmojen monitahoisuuden paljastaminen yksi piirre kerrallaan tekee sarjan rytmistä tylsän tasaisen. Fiilistä korostanee se, että katsoin kaikki tähän mennessä ilmestyneet 20 jaksoa varsin tiivisti putkeen, ennen kuin Apple TV+:n ilmainen kokeilujakso päättyy.
Kukin hahmo esiteltiin yhdenlaisena, kunnes hetkeä myöhemmin – yleensä jakson tai parin päästä – katsojille näytettiin tilanne, joka näytti henkilöstä aivan uuden puolen. Kyse ei ole laiskasta kirjoittamisesta, sillä paljastukset tuntuivat olevan linjassa aiemman tiedon kanssa, mutta samalla myös tyydyttävällä tavalla uudenlaisia. Kukaan ei ole ilkeä vain ilkeyttään, vaan hän toimii johdonmukaisesti omien uskomustensa mukaisesti.
Tosin kun nyt aloin vielä miettiä asiaa vielä uudemman kerran, keksin kakkoskaudelta yhden hahmon, jonka keskeisin tehtävä on annostella uutta polttoainetta juonikoneeseen. Hän on eri tavalla tylsä, enkä missään tapauksessa toivo, että samalla tavalla kirjoitettuja rooleja olisi enemmän.
Miksi hahmojen psykologinen syvyys sitten on ongelma?
Paras keksimäni selitys on kerronnallisen rytmin samankaltaisuus ja siten ennustettavuus. Vaikutusta tehostaa entisestään se, että kyseessä on ensemble-sarja. Niinpä näitä hahmojen syventämisiä ei tule yhtä tai kahta, vaan ainakin puolentusina kappaletta. Yllätykset eivät enää näytä yllätyksiltä, jos aina astellaan samaa polkua
Kyseessä on eri asia kuin se, että hahmot muuttuvat olosuhteiden mukana. Tässä suhteessa For All Mankind on varsin etevä, sillä se harppoo ajassa eteenpäin melkoista vauhtia varsinkin tuotantokausien välillä. Loikat muistuttavat Battlestar Galactican Lay Down Your Burdensista – kikka, joka ihastutti ensimmäisellä kerralla ja näemmä toimii minulle vielä uudemmankin kerran.
Minulla ei ole ratkaisuehdotusta käsikirjoittajille. Sitä paitsi uskon, että kun ulkopuoliset kommentoivat luovaa prosessia, heidän ratkaisunsa ovat harvoin käyttökelpoisia. Yleensä tekijät ovat jo harkinneet useita eri vaihtoehtoja, ja ne on hylätty syistä, joita me muut emme tiedä. Harvoin on kyse siitä, että tekijöillä ei olisi käynyt mielessäkään koko asia, koska he ovat ammattitaidottomia ja/tai tyhmiä. Mutta kääntäen on myös totta, että varsin usein ulkopuolisten huomiot osoittavat sellaisiin hetkiin, joissa on ongelmia.
For All Mankindilla on toinenkin, tutumpi ongelma: kakkoskauden loppuun on rakennettu mahtava, monessa paikassa limittäin etenevä huipennus, joka on… vähän liiankin huimaa.
Setup eli tilanteen kehittely on nimittäin ensiluokkaisen jännittävää, kun hahmojen tielle rakennetaan koko ajan vakavampia ja vakavampia esteitä. (Ydinräjähdyksen vaara! Ei sopivia varusteita! Neuvostoliittolaiset huijaavat!) Mutta niiden lunastaminen tyydyttävästi on piirun verran vaikeampaa, eikä sarjan tarjoama ratkaisu ole yhtä hyvä kuin sen virittämä kysymys.
Sama ilmiö on syynä siihen, että Monty Pythonin lentävästä sirkuksesta puuttuvat sketsien punchlinet. Koomikot huomasivat, että oli paljon helpompaa kirjoittaa hauskoja lähtötilanteita kuin paketoida ne yhtä hauskasti.
Leffablogaajien bonusleffasuositukset vuodelta 2020
Jokavuotiseen tapaan leffablogaajien parhaat -kyselyn yhteydessä tiedustelimme myös yhtä vuonna 2020 nähtyä elokuvaa, jota tekee mieli suositella vaikkei se olisi varsinaisen äänestyksen raameihin sopinutkaan.
Tällaisia vastauksia saapui:
Aasa Timonen @Rosgakori
A Worm in the Heart
Paul Ricen ja Liam Jackson Montgomeryn dokumentti Venäjän LGBTQ+ yhteisöistä on vuoden dokumenttien parasta antia, raadollisen raskas ja karmiva kuvaus kamalista olosuhteista joissa itänaapurimme seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt koittavat selviytyä. Matka Trans-Siperian junalla läpi Venäjän on hetki hetkeltä lohduttomampi ja surullisempi, eikä matkalla juuri ole valopilkkuja tai toivon hetkiä. A Worm in the Heart on pakollista katsottavaa kaikille.
Anneli Ketonen
Lost Boys
Rankka.
Antti Alanen
Lupu Pick: Sylvester (1924)
Vuoden 2020 restauroidun version (Deutsche Kinemathek) maailman ensiesitys: Klaus Pringsheimin alkuperäismusiikin esitti Orchestra del Teatro Comunale Bolognan Piazza Maggiorella.
Antti Selkokari @antti.selkokari
A Hidden Life
Hiukan itsellenikin yllättäen havaitsin arvostavani Terence Malickin aseistakieltäytyjädraamaa A Hidden Life hyvinkin paljon. Malickille, uskoaan piilottelemattomalle taiteilijalle A Hidden Lifen tarina palvelukseen kutsutusta maanviljelijä Franz Jägerstätteristä, joka kieltäytyi vannomasta uskollisuudenvalaa suur-Saksan valtakunnankanslerille on sinänsä sivuseikka. Malickille elokuvan juoni on vain syy päästä laukomaan tai pohtimaan kovan luokan eettisiä kysymyksiä, kuten: Miten ihmisen pitäisi elää moraalisen mädän keskellä? Mistä ihminen tietää mikä on oikein? Mitä merkitystä kärsimyksellä on maailmassa, jossa ihmiset ovat hylänneet moraalisen kompassinsa?
Emmi Lehikoinen
Happiest Season
Tällaista jouluelokuvaa olen odottanut aina! Ihanaa, että lopputulos oli näinkin ihastuttava ja hyvin kirjoitettu paketti. Jouluelokuvia on vaikea verrata normileffoihin, siksi bonuselokuvana tämä.
Hannu Björkbacka
The Last of Sheila (Herbert Ross, 1973)
Näin tämän risteilyjännärin vasta tänä vuonna – kiitos Knives Out -ohjaaja Rian Johnsonin haastattelun, jossa hän sanoi tämän olleen esikuvana. No, enpä hämmästellyt yhtään, että paljastui paremmaksi kuin Veitset esiin (jonka huumoriin en yhtään päässyt kiinni). Hauska ja loistava murhamysteeri hienostoväen laivalla, saattaa häpeään Bogdanovichin tylsän Cat’s Meow’n. Näppäryyttä ei ihmettele, kun taustalla ovat käsikirjoittajina musikaalinero Stephen Sondheim ja muuten vaan muikea Anthony Perkins. Näyttelijätkin loistokaartia: James Mason, Dyan Cannon, James Coburn, Richard Benjamin, Ian McShane… Katsokaa ihmeessä!HT Nuotio
Tabi no owari sekai no hajimari [To the Ends of the Earth] (Kurosawa Kiyoshi, 2019)
Kurosawa Kiyoshin elokuvien vuodesta 2015 jatkunut esitysputki Suomessa pääsi katkeamaan, mutta suoratoistopalvelu Mubi pelasti tilanteen viime hetkellä (30.12.) lisäämällä tämän hänen toiseksi uusimman elokuvansa Suomenkin valikoimaan.
Joakim Heinonen
Red Post on Escher Street
Tuoretta Sion Sonoa. Ohjaaja ei petä lähes ikinä.
Joonatan Itkonen @ToistoNet
The Vast of Night
Pientäkin pienemmällä budjetilla tehty jännitysnäytelmä kontaktista maan ulkopuolisen elämän kanssa on vuoden hienoimpia yllätyksiä. Kuunnelman lailla avautuva elokuva muistuttaa Hämärän rajamailla sarjaa parhaimmillaan, mutta ohjaaja Andrew Pattersonin käsissä tiivistunnelmainen mestariteos koluaa myös yhteiskunnallisia ongelmia ja 50-luvun aikailaiskuvauksille tuttua paranoiaa.
Kalle Ervasti
La Terra Trema (Maa Järisee)
Ensimmäinen Viscontin elokuva jonka näin. Yksinkertainen ja puhutteleva elokuva epäonnisesta kalastaja perheestä.
Kalle Karinen
Follow Me
Ilahduttavan brutaali escape room -kokemus, ja enemmän Hostel-sarjan henkinen kuin Hostel III. Juuri tällaisia rehellisiä teoksia tarvitaan näinä koettelevina aikoina.
Kari Glödstaf
Albert Capellani: Yhteiskunnan kurjia (Les Misérables, 1912)
Gaumont-Pathé Archive. Capellanin suurelokuva on vahvasti Hugon romaaniin nojautuva pioneeriajan klassikko, joka pystyy haastamaan yllättävän tasaväkisesti Henri Fescourtin reilua kymmentä vuotta myöhemmin ohjaaman version. Tuotantopuolella ei ole tingitty ja vaikka meno onkin paikoin teatterimaista, kokonaisuus ei ole missään nimessä jäykkää suorittamista, vaan sulavaa, ajan yleisten normien yläpuolelle nousevaa elokuvaa.
Kari Naskinen
M
Tämä on miinusmerkkinen bonus: televisiosta tuli Anna Erikssonin M. Sekopäisen sexhibitionistisen pervertikon videojuttu, joka häpäisee Marilyn Monroen muiston. Voisi luulla, että tämän ovat tehneet hullujenhuoneen filmikamerakerhon jäsenet.
Lasse Ranta
Tove
Leffakestit @Leffakestit
Ma Rainey’s Black Bottom, Waves
”Black Bottomista: Viola Davisin ja Chadwick Bosemanin näyttelijänsuoritukset ovat ehdottomasti vuoden parhaat ja kantavat muuten näytelmämäistä elokuvaa. Bosemanin monologit ovat erityisen riipaisevia. Wavesista: Kiinnostavia elokuvallisia valintoja käyttävä, joka jätti monta mieleenpainuvaa kuvaa. Kertoi inhimillisen tarinan vaikuttavasti. Erityisesti tarinan painostavuus tuntui bassona kehossa asti.”
Marjo Pipinen
Simhall (2014)
Näin Niki Lindroth von Bahrin lyhytanimaation Tampereen elokuvajuhlilla Lindroth von Bahrin ja Joanna Rytelin yhteisretronäytöksessä. Oikeastaan voisin valita koko näytöksen, joka oli hieno kokonaisuus ja sellaista kuratointia, jonka vuoksi Tampereelle kannattaa mennä joka vuosi. Simhalliin kiinnyin ehkä eniten, koska animaattorin pieteetillä luoma uimahalliatmosfääri on itselleni niin kovin tuttu. Lindroth von Bahrin elokuvissa yhdistyy royanderssonmainen arjen harmauden havainnointi absurdiin huumoriin ja nerokkaaseen tilan hahmottamiseen.
Matti Erholz
Psycho
Yhden lempiohjaajistani eli intialaisen Mysskinin sarjamurhaajaelokuva oli paha pettymys, vaikka joitain hyviä yksittäisiä kohtauksia ja ideoita sisälsikin.
Meri Peltola
The Lighthouse
Tinkimätön taiteellinen visio, hillittömät roolisuoritukset ja riemastuttavat repliikit tekivät lähtemättömän vaikutuksen. Tämän, kuten monia muitakin edellisvuoden helmiä (mm. Parasite, Nuoren naisen muotokuva ja System Crasher) näin vasta vuoden 2020 aikana.
Miikka Mononen @vierastalo
Twin Sitters (1994)
Kaikkien pitäisi nähdä tämä barbaarikaksosten paras elokuva: https://www.youtube.com/watch?v=K2Nd-Qo3TeY
Mikko Pihkoluoma @mikkopihkoluoma
Siberia
Abel Ferraran monitulkintainen ja freudilainen mestariteos sai niin kahtiajakoisen vastaanoton, että en tiedä koska sen voi nähdä Suomessa. Siksi se sopii erinomaisesti bonuselokuvaksi.
Paavo @soul_paavo
Akira
Vuoden 4K-uusintaensi-ilta.
Samppa K
Harakiri
Yle Teemalle kiitos, että tämänkin vihdoin näki.Samuli
Nuoren naisen muotokuva
Taisi saada ensi-iltansa vuoden 2019 puolella, mutta oli mahtava kokemus tammikuussa 2020.Simo Rantanen
Hagazussa
Näin tämän vasta tänä vuonna ja euroopassakin julkaistiin kiekolle vasta tänä vuonna mutta 2017 varsinaisesti tullut ulos. Ehkä nousee jaetulle ykkössijalle The Vvitchin kanssa kaikkien aikojen noita elokuvana. Maaginen, mysteerinen, vertauskuvallinen ja upea elokuva. Katso tämä elokuva äänet kaakossa. Se tarvitsee sen.Tytti Rantanen
Illum Jacobi: The Trouble with Nature (2020)
Epätodennäköinen kreisikomedia valistusfilosofi Edmund Burkesta etsimässä subliimin olemusta Alpeilta onnistuu näyttävyyden ja koomisuuden ohella kritisoimaan kolonisoivaa suurmiestä.Valtteri Lepistö @nomadinatrunk
El arte del volver (Pedro Collantes)
Venetsiassa ensi-iltansa (meillä lyhyessä levityksessä Festival Scopen kautta) saanut espanjalainen indie-debyytti on yksinkertaisesta asetelmastaan huolimatta lupaava ja kunnianhimoinen kuvaus nuoren naisen paluusta, ylimielisyydestä ja yrityksestä ymmärtää kotikaupunkinsa ihmisiä.Leffablogaajien vuoden elokuva on First Cow
Suomalaiset leffablogaajat saapuivat sähköisille äänestyskopeille valitsemaan vuoden 2020 parhaan elokuvan. Kelly Reichardtin vähäeleinen draama First Cow sai eniten ääniä!
Kysymys oli muotoiltu seuraavanlaisesti:
Toivomme, että kertoisitte mielestänne viisi (5) merkittävintä tai mieleenpainuneinta elokuvaa vuodelta 2020.
Parhaus-kriteerin jätämme tarkoituksella melko löyhäksi, koska Sight & Soudinkin tyypit teki niin. Vuodella 2020 tarkoitamme elokuvia, jotka on ollut mahdollista nähdä Suomessa tämän vuoden mittaan. Siihen kelpaavat siis teatteriesitykset, erikoiset one-offit ja festarinäytökset, kunhan vain kuka tahansa on voinut edes teoriassa päästä katsomaan rainan. Meille kelpaavat myös Suomessa näkyvässä (S)VOD-palvelussa enskarin saaneet jutut. Perustelut olisivat hirmu kivoja. Elokuvien järjestyksellä ei ole väliä, sillä jokaisesta maininnasta tulee yksi piste.
Lisäksi kysyttiin bonusleffaa, jonka valintakriteerit olivat vielä löyhemmät. Niiden listaus julkaistaan myöhemmin.
Näin äänet jakautuivat:
8 mainintaa
- First Cow
7 mainintaa
- Nomadland
- Parasite (Gisaengchung)
6 mainintaa
- Tove
5 mainintaa
- Hiomattomat timantit (Uncut Gems)
4 mainintaa
- Little Women
- Mank
- Seurapeli
- Tenet
3 mainintaa
- Birds of Prey: And the Fantabulous Emancipation of One Harley Quinn
- Eden
- Jäähyväiset (The Farewell)
- The Lodge
- Soul
- The Woman Who Ran (Domangchin yeoja)
2 mainintaa
- Butt Boy
- Days (Rizi)
- Dick Johnson Is Dead
- Emma.
- Family Romance LLC
- A Hidden Life
- I’m Thinking of Ending Things
- The Invisible Man
- Kohti ääretöntä (Om det oändliga)
- The Old Guard
- Never Rarely Sometimes Always
- Saint Maud
- Umibe no eigakan – kinema no tamatebako (Labyrinth of Cinema)
- Upseeri ja vakooja (J’accuse)
- Viimeiset
1 maininta
- 365 Days
- Aalto
- #alive
- Adults in the Room
- Atlantics (Atlantique)
- Bloody Nose, Empty Pockets
- Borat Subsequent Moviefilm
- Cats!
- Color Out of Space
- Da 5 Bloods
- Dark Waters
- DAU. Degeneration
- The Devil All the Time
- Dylda (Beanpole)
- Ema
- Ensilumi
- Extraction
- Espanjalainen tanssijatar (The Spanish Dancer, 1923)
- The Fanatic
- The Forty-Year-Old Version
- Frantsuz
- Freaky
- Fucking with Nobody
- The Godfather Coda: The Death of Michael Corleone
- Greenland
- Guofeng (1935)
- Ham on Rye
- Happiest Season
- Hunter Hunter
- Il traditore (The Traitor)
- Kirjava lintu (Nabarvené ptáče)
- Kuolemansilmukka (Die Todesschleife, 1923)
- Last and First Men
- The Last Black Man in San Francisco
- Les Misérables
- The Lighthouse
- Lillian
- Loikkari
- Mädchen am Kreuz (1929)
- Martin Eden
- Maryam
- My Favorite War
- Neiti aika
- Nimby
- No Hard Feelings (Futur Drei)
- Palm Springs
- Possessor
- Queen & Slim
- Richard Jewell
- Unhinged
- V
- Vanamehe film
- When Lights Are Low (1921)
- Vitalina Varela
- Wolfwalkers
- The Wretched
Äänet ja perustelut löytyvät alta.
Jatka lukemista ”Leffablogaajien vuoden elokuva on First Cow”Joel Coen ja televisiosarjat
Longform was never something we could really get our heads around. There’s so much about television… it’s a different paradigm. And not to be sort of shitty about it, but you can look at stories: they have a beginning, a middle, and an end. But so much of television is kind of beginning, and middle, and middle, and middle, and middle, until the whole thing dies of exhaustion. It’s been beaten to death, and then you figure out a way of ending it.
Joel Coen Team Deakinsin podcastissa.