Vanity Fairin vuotuinen Hollywood-numero

VF
Sain vihdoin luettua läpi Vanity Fairin leffanumeron. Jutuista suurin osa oli varsin kiinnostavia, joten jätin joukosta pois vain Ali MacGraw -pläjäyksen, joka oli minusta aika tylsä.

Ensimmäisenä on John Hughesista kertova Sweet Bard of Youth, joka sisältää seuraavan anekdootin herran kirjoitustahdista: A spiral-bound logbook from 1985 finds Hughes keeping track of his progress on Ferris Bueller. The basic story line, he notes, was developed on February 25. It was successfully pitched the following day. And then he was off: “2-26 Night only 10 pages … 2-27 26 pages … 2-28 19 pages … 3-1 9 pages … 3-2 20 pages … 3-3 24 pages.” Wham-bam, script done. All in one week. Ai että mä vihaan ihmisiä, joita krooninen vetkuttelu ei vaivaa.

Theory of Relativity esittelee Relativity Studiosin Ryan Kavanaugh’n, joka väittää pystyvänsä laskemaan elokuvan taloudelliset menestymismahdollisuudet etukäteen. Siis nenäkäs nulikka ja vieläpä ulkopuolelta tullut nousukas, joita Hollywoodin sisäänpäinlämpiävät piirit ei yleensä kauheasti jaksa arvostaa.

Toinen pomotarina kertoo elokuvateollisuuden kuuluisimmasta kampaajasta Jon Petersistä, joka kohosi Barbra Streisandin tukan kautta Batmanin sikarikkaaksi tuottajaksi. Studio Head keskittyy bisnestä enemmän tosin oikeastaan siihen, millainen hilsepussi Peters oikein on.

Coloring the Kingdom muistuttaa, että Disneyn tähtianimaattoreiden taustatukena puursi kokonainen alipalkattujen ja ylityöllistettyjen naisten tussaaja-armeija.

Lopuksi on vielä Richard Schickelin Brutal Attraction, jossa käydään läpi Kuin raivo härkä -leffan syntyä. Ei mitään erityisen uutta aiheeseen tutustuneille, mutta onpahan kompakti esitys Scorsesen ja De Niron suhteesta tuohon aikaan.

Tuoreimman numeron Michael Douglas ja Wall Street Money Never Sleeps -puffeissa ei ole mitään luettavaa, joten en edes linkkaa niihin.

Ota osaa keskusteluun

3 kommenttia

  1. @osulop Mä en oo vielä päässy selailua pidemmälle, John Hughes artikkeli kyllä kiinnostaa.

  2. @osulop Joo mulla on vielä lukematta se Wired missä on Alec Baldwin kannessa, sekä uusin FastCompany.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.