Kuva

Matt Zoller Seitzilla on Salonissa juttu, jossa ihmiset listaavat mieleenpainuvimpia elokuvamuistojaan. Luulenpa, että tässä ollaan päästy jonkin erittäin oleellisen asian äärelle.

Maybe it was the company you kept that day or night — or decided not to keep. Maybe you saw the movie with a dear friend or relative or lover — somebody who means the world to you, or who once did, and whose presence will always be associated with that film, that place, that time.

Or maybe it was your state of mind. The movie caught you at just the right time, and you laughed at things you’d never imagined you’d find funny, or flinched at shocks you’d smugly believed you’d see coming from 10 miles off. Maybe you went into the theater thinking that life made no sense anymore, that you’d lost the capacity to feel, that you were alone in the world, and this movie showed you how wrong you were and sent you out into the world seeing through fresh eyes.

Sillä elokuva ei ole koskaan pelkkä elokuva, vaan se on aina kokoelma muistoja ja fiiliksiä katsomishetkeltä – miten hienoa oli hehkuttaa Fight Clubia kavereille heti näytöksen jälkeen, miten nukahdin kesken Solariksen kotisohvalle, miten Katseeseen kätketyn loppupuoli meni pilalle kun vieressä istunut kriitikko alkoi nalkuttaa muistiinpanojen tekemisestä…