Käsikirjoittaja William Goldman ei tunnetusti erityisemmin arvosta The Right Stuff -elokuvaa. Hän olisi halunnut tehdä laman kourissa kituneelle Amerikalle elokuvan maan suuruuden vuosista, mutta ohjaaja Philip Kaufman olikin kiinnostuneempi testipiloteista. Olipa kumpi vain oikeassa (jos vain toisen on pakko olla oikeassa), lopputulos on möhkäletaudista pahasti kärsivä elokuva, joka yrittää kertoa niin paljon, ettei tule keskittyneeksi …
Avainsana-arkisto:pika-arvio
Alice in Wonderland, Konsertti, Tappava ase, Freetime Machos, An Education
Tim Burtonin stereoskooppisekoilu Alice in Wonderland ei ole erityisen kiinnostava elokuva. Sen kolmiulotteisuudella ei ole minkäänlaista vaikutusta. Johnny Depp esittää samaa sekopäätä kuin koko 2000-luvun. Tarinan reboottauksella ei saavuteta eikä menetetä mitään. Tuotanto- ja pukusuunnittelu on toki hienoa, mutta että kokoillan elokuva… meh. Freetime Machos on julmetun hyvä dokkari. Ohjaaja Mika Ronkainen seuraa jälleen oululaisten …
Jatka lukemista ”Alice in Wonderland, Konsertti, Tappava ase, Freetime Machos, An Education”
Viidestä kuvasta viisi mielipidettä
I Love You Phillip Morris -arvio löytyy Kaistalta. Mä itse asiassa diggasin sitä. Disneyn uusin piirretty klassikko – saatana sentään niitä urpoja, jotka toistavat studion keksimää klassikko-fraasia joka helvetin lehtijutussa – Prinsessa ja sammakko oli ihan symppis varmaan siksi, että se oli täydellisen ennalta-arvattavan turvallinen ja sisäisen ristiriitainen Disney-satu. Toisin sanoen: katsokaa pinnan alle, perhe …
Viidesti minä sanon viidestä elokuvasta
Ranskalaisten César-palkintopöydän putsannut Un prophète on jykevä vankila- ja rikoselokuva, jossa päähenkilön kalterien takaista elämää ehkä ihan snadisti glorifioidaan, mutta niinhän kaikissa mageissa leffoissa tehdään, eikö? Karun pelkistetty ulkoasu, kevytsosiologinen lähestymistapa ja hyvät pääosat. Toveri Kokkonen & Co kävivät varmistamassa, että Master & Commander: Far Side of the World on edelleen 2000-luvun paras purjelaivaelokuva. Onhan …
Viisi ranskalaista viivaa viidestä elokuvasta
George Clooneyn takia katson nykyään melkein mitä tahansa, eikä Up In The Air petä. Okei, myös Vera Farmiga on mainio roolissaan. Jason Reitman on yksinkertaistanut tyyliään vähän, mutta edelleen hän tuntuu ohjaajana jotenkin hitusen liian… pikkusievä. Ja sitä paitsi miten mulkku pitää olla, että yrittää hävittää käsikirjoittajakumppaninsa kokonaan pois kuvasta, kunnes kilta päättää toisin? No …
Jatka lukemista ”Viisi ranskalaista viivaa viidestä elokuvasta”