Elokuvallisia huomioita maailmalta 11.07.2011 – 13.07.2011

Elokuvallisia huomioita maailmalta 7.07.2011 – 8.07.2011

  • Errol Morris Interview (Film Comment)
  • Alan Sepinwall reviews Torchwood: Miracle Day – It’s twice as long as “Children of Earth” was, and several times more ambitious. The narrative skips back and forth between the UK and various points in America, and the action and the production values are much more befitting an American series than the budget-conscious UK style. Scope and ambition are usually qualities I admire in my TV drama, but there are times when it feels like Davies and company are biting off a lot more than they can chew. Though "Children of Earth" was dealing with a global threat, it still dealt almost entirely with the small Torchwood team and a handful of people in the British government.
  • Pauline Kael: Are Movies Going to Pieces? (1964)

Elokuvallisia huomioita maailmalta 3.07.2011 – 6.07.2011

Trailerin malja: Pixar, Harlin ja pommeja

Rennyn uusi 5 Days of War ei muuten näytä yhtään hullummalta. Pommeja on ihan perkeleesti, läskistynyt Val Kilmer vetää kameramiehenä selvästi jotain character actor -juttua ja tuleva Mannerheim uhkailee pyssyllä journalisteja. Mitä muuta vielä vaaditaan? Nimikin on muuttunut Augustista Wariksi.

”The gloves are off. This ends today” ja jousilla ryyditetty Scorpions soi. Killer Elite saattaa olla dorka, mutta jos siinä Jason Statham ja Clive Owen mätkivät toisiaan pataan, mä olen tyytyväinen. Enemmänkin kuin tyytyväinen.

Pixarin ensi kesän leffa on Brave, mutta trailerin perusteella siitä on paha sanoa mitään.

Voi olla, että Daylightin trailerin on leikannut joku muu kuin itse elokuvan, mutta silti siinä oli sen verran tyyliä – ei siis tyyliä ilman sisältöä vaan tyyliä, jolla on merkitystä (äsch, hankalaa) –, että voisin hyvinkin katsoa tämän, jos se jossain sattuisi vastaan tulemaan.

Senna-dokkaria on kehuttu muodoltaan kuin jännäriksi – ei puhuvia päitä, vaan draamaa. Saas nähdä.

Salvation Boulevard on pikkaisen liian öhö öhö ollaanpa me satiirikkoja -oloinen, mutta toisaalta ehkä se voisi onnistua.

Life In A Day eli joukkovoimalla tehty YouTube-dokkari vaikuttaa kuvapornolta.

Girlfriend ei olekaan yllättäen quirky-osastoa, vaan enemmän ehkä synkistelevää jenkki-indietä.

La belle endormie eli Breillat does Ruusunen. Mikäjottei.

Sans queue ni tête taas muistuttaa siitä, että Yhdysvalloissa ei tosiaan liiemmin nähdä ranskalaista elokuvaa, jolla ei olisi jotain tekemistä seksin kanssa.

Bellflowerin mainosteksteissä puhutaan Mad Maxista, mutta mulle tuli pakostakin mieleen Two Lane Blacktop (varmaan siksi, että katsoin sen äskettäin). Ruma toonaus ei kylläkään iske.

Jäin Filmihullun perusteella siihen käsitykseen, että R oli Tanskan elokuva-ammattilaisten mielestä vahvempi elokuva kuin Kosto, joka lähetettiin Oscar-kisaan.

Tosielämän supersankareita, tällä kertaa Australian malliin: Griff the Invisible