- 10 / 40 / 70 (Ocean's Twelve) – An experiment in writing about film: select three different, arbitrary time codes (in this case the 10 minute, 40 minute, and 70 minute mark), freeze the frames, and use that as the guide to writing about the film. No compromise: the film must be stopped at these time codes. What if, instead of freely choosing what parts of the film to address, one let the film determine this? Constraint as a form of freedom
- Comparing TV, film versions of 'State of Play' (LA Times) – How a six-hour BBC miniseries was streamlined and Americanized into a two-hour political thriller.
- Disneyn luontosuhteen menneisyys ja nykytila (NY Times) – Cultural theorists credit “Walt Disney’s True-Life Adventures” from the 1950s as the first films to commercialize nature overtly, and some even draw a line between his empathetic depiction of animals and the eco-political climate of the 1960s and beyond.
- Seuraavan kauden jenkki-tv-sarjoita noin puolet on komedioita (LA Times) – Of 71 scripted pilots in contention for slots at the five networks, 33 are half-hour comedies and 19 of those are multi-camera formats — shows taped before a live audience, and sometimes enhanced by laugh tracks. Today, only CBS airs multi-cam sitcoms.
Muualla noteerattua 10.04.2009 – 11.04.2009
- Mike Judgen uuden Extract-komedian traileri – pallihuumoria näyttäisi ainakin olevan, mutta olen ikuisesti toiveikas
- Perfect Sport -traileri – high school -painielokuva on pahasti unohdettu genre
- Dial Hard (YT) – Die Hard uuden allon ranskalaiselokuvana
- Moon-traileri –
Jurassic Park 2:n hienous kuvin selitettynä
Minusta The Lost World eli Jurassic Park 2 on mainio elokuva. Näytän teille miksi.
Aivan ensimmäisenä tosin sen hienoutta ei näe, vaan sen kuulee. Kun aallot lyövät mystisen saaren rantaan, on vaahtopäiden äänten alle miksattu eläinten – dinosaurusten – murinaa.
Ensimmäisten kauhunhetkien kohdalla Spielberg ei näytä dinosauruksia raatelemassa pikkutyttöä, vaan luottaa äidin reaktiokuvaan:
Joka lyödään välittömästi läskiksi leikkaamalla pitkästyneesti haukottelevaan Jeff Goldblumiin samalla kun naisen huuto vaihtuu huomaamattomasti metron ulinaan:
Myönnän: olen helppo, sillä naurahdin tuolle.
Huutoteemaa jatketaan moneen kertaan. Suunnilleen puolentoista tunnin tienoilla nähdään huutava mies:
Jonka paniikin syy paljastetaan vastakuvalla:
Puhtaasti tietokoneella toteutetut saurukset ovat muuten kestäneet aikaa melko hyvin. T-Rex:
Ja velociraptor:
Kenties mainioin piirre efekteissä on kuitenkin se, että nukke- ja tietokoneliskoja on osattu käyttää oikeissa kohdissa niin, että molempien vahvuudet tulevat esille ja heikkoudet pysyvät (pääosin) piilossa.
Mise en scène tuntuu aina olleen yksi Spielbergin vahvuuksista. Se ulottuu varsin yksinkertaisesta syvyyssuunnan hyväksikäytöstä (etu–keski–taka-ala)…
…asioiden sijainnin selkeyteen…
…ja hillittömiin kamera-ajoihin. Kaiken mahduttaminen yhtenäiseen ottoon viestii sekä ammattitaidosta – Spielberg taitaa suunnitella tekemisensä aika tarkkaan – että hauskanpidosta. Ajoa voisi pitää pöyristelevänä, sillä kyllähän se kiinnittää huomion itseensä, mutta toisaalta se toteuttaa saman tehtävän kuin mitä erillisistä kuvista leikattu pätkä tekisi ja on silkassa yltiöpäisyydessään hauska.
Esikatselukuvaa klikkaamalla avautuu kuvasarja, jossa siirrytään kuvasta toiseen klikkaamalla kuvaa. Huom: Systeemi ei toimi RSS-syötteessä, vaan joudut tsekkaamaan sen suoraan blogista. Sori.
Jälkimmäisessä kamera-ajoesimerkissä väittäisin otoksen katkeamattomuuden lisäävän jännitystä. Katsoja on koko ajan tietoinen siitä, että jotain on tapahtumassa kohta, ihan kohta, sillä ilman leikkauksia metrinen aika ja elokuvan aika täsmäävät.
Kuvasarja avautuu jälleen esikatselukuvaa klikkaamalla.
Amerikkalaiset elokuvanteko-oppaat painottavat trailerihetkien merkitystä. Suuren yleisön leffasta pitää löytyä kohtaus tai kuva, jonka voi laittaa omillaan mainokseen ja kaikki tajuavat välittömästi, mistä siinä on kyse. Steven-setä tuntee pelin hengen erinomaisesti:
Ehkä eniten minua miellyttää Lost Worldissa sen yhdistelmä jännitystä ja kuvallista huumoria. Esimerkkejä jälkimmäisestä löytyi melkoisesti. Ennen oven avaamista hovimestari pysähtyy ja kurkkaa läpi lasista tavalla, joka saattaa tuoda mieleen erään kohtauksen ensimmäisestä Jurassic Parkista:
Tajusin japanilaiset karkaamassa liskohirviöltä -gagin vasta, kun törmäsin siihen vahingossa tämän jutun kuvakaappauksia kerätessäni:
”Ei hedelmiä tai elukoita”, lukee tullin kyltissä:
Tai sitten nämä Blockbuster-videoliikkeestä löytyvät elokuvamainokset:
Ei Jurapuisto kakkonen mikään 24 karaatin kultakimpale ole. Hahmojen dialogi on ihan liian nokkelaa ja osa setpiece-kohtauksista kestää aivan liian pitkään. Jopa T-Rexit asuntoauton kimpussa -pätkä, johon ensimmäisellä katsomiskerralla ihastuin täysin, oli toisella kerralla turhan riittoisa.
Ehkä jumppatempun olisi voinut myös jättää pois:
Valaisu tuntuu välillä siltä, että joka paikassa on sumuista ja spotteja:
Hieman jaksan hämmästellä myös groteskeja kohtia, joissa dinot napsivat immeisiä kuin popcornia. Käsitteellistäisin niiden yhteensopimattomuuden seuraavasti. Kun elokuva on muuten ensisijaisesti jännittävä, liskojen murkinointi tuntuu jossain määrin kauhistuttavalta. Toisaalta asian voisi nähdä myös käänteisenä niin, että ilman hirmuisia kohtauksia panokset jäisivät liian mataliksi ja muu elokuva ei tuntuisi jänskältä. Veikkaan kuitenkin, että ensisijaisesti kyse on ”hihii, olisipas siistiä jos” -hetkistä.
Spielbergin päälle heitetään melkoisesti kakkaa siksi, että hän tunkee koskettavan perhetarinan melkein jokaiseen elokuvaan. Sellainen löytyy myös Lost Worldista. Mutta on turha sanoa, että se olisi jotenkin päälleliimattu tai irtonainen osa elokuvaa, sillä ihmisten lisäksi perheteema koskettaa myös dinosauruksia. Kyllä se on taiteilijan merkki, jos joku.
Muualla noteerattua 8.04.2009
- Michael Dudok de Wit: Father and Daughter -lyhäri (YT) – Oscar-voittaja
- Film poster design by Allcity – siistiä verrata hylättyihin versioihin, jotka on myös näytillä
- Coraline Alphabet Posters – jokaiselle aakkoselle oma juliste
- We asked James Franco to destroy this room (YT) – maistiaisia Wholphin-lehden lyhäristä
- Hollywood-tähtien palkkiot ovat laskussa – You’re Scarlett Johansson. You’re pretty and you’re pretty famous, too. And you’ve just been offered the part of the Black Widow in Iron Man 2! That’s got to be some payday, right? How about $250,000, which is what Marvel Studios offered Johansson and Mickey Rourke to be in the film? The stars negotiated the number up to something over $400,000. Still, it’s not hard to imagine that even a year ago Johansson could have expected to break seven figures for a role in a big franchise film. It’s a pretty thrifty deal for such a recognizable name.
Muualla noteerattua 7.04.2009 – 8.04.2009
- Artisokka – Helsinki Woman Film Festival 17.–19. huhtikuuta – Wendy & Lucy ja Frozen River nyt ainakin perustärppeinä
- The Decline of Soap Operas – It used to be that the networks needed the daytime profits to finance the more expensively produced (and unprofitable) prime-time programs. By blending message and melodrama—ads were cunningly buried in the plot—"sudsers" became the perfect subliminal salesmen.
- 'Kröd Mändoon' has fun mocking the fantasy genre | The Watcher – But a good deal of the humor in “Kröd,” which features suitably stentorian narration by “Saturday Night Live” veteran Chris Parnell, is a little more subtle than that. At one point in his quest to defeat Kröd, Dongalor threatens to kill one resident of a local village every minute. One fiesty serf wants to know how Dongalor could possibly do that. "Even our most accurate sundials are approximate at best," he says.