Syyt, miksi en tykkää Tosiromanssista

Katsoin pari päivää sitten Quentin Tarantinon kirjoittaman ja Tony Scottin ohjaaman True Romancen (1993). Olin nähnyt sen aiemminkin, mutta siitä oli vuosia.

Pidän kovasti Tarantinosta, edelleen (vaikka nykyään kai olisi jo muodikkaampaa olla pitämättä). Mutta True Romancesta en pidä: se on ylivoimaisesti inhokkini Tarantino-johdannaisista elokuvista. Näin oli jo muistikuvieni perusteella, mutta tällä katsomiskerralla keksin myös hyvät perustelut.

Syitä on oikeastaan kaksi. Ensimmäinen ja vähemmän olennainen on se, että TR tuntuu kaikessa korostavan tarantinomaisuuttaan. Esimerkiksi lähes jokainen hahmo käyttäytyy kuin QT itse (tykkää kungfu-leffoista, lukee sarjakuvia jne). Tätä vikaa toki lieventää se tosiseikka, että ”tarantinomaisuus” hahmottui maailmalle kunnolla vasta paljon tämän jälkeen, ja on ihan totta, että tätä kirjoittaessaan tuskin Quentin itsekään osasi odottaa, kuinka tunnistettavaksi hahmoksi hän itse tulisi lähivuosina nousemaan. Samoin joku voisi tällä perusteella väittää (mutta minä siis en), että Christian Slaterin hahmossa kirjoittajansa kaltaiset piirteet olisivat siksi jopa vähemmän silmiinpistäviä kuin vaikkapa David Carradinen hahmossa Kill Billissä.

Mutta se toinen syy, siis. Minusta True Romance edustaa mitä syvimmässä määrin juuri sitä, mistä Tarantino-vihaajat hänen elokuviaan (muissa tapauksissa yleensä virheellisesti!) kritisoivat: perusteetonta väkivallan ihannointia. TR:n hahmot idolisoidaan kritiikittömästi sankareiksi, mitä Patricia Arquetten loppurepliikki (”you’re so cool”) jää oikein erikseen toistamaan. Vaan mitä Clarence ja Alabama ovatkaan tehneet? Käynnistäneet silmittömän veriruletin silkkaa typeryyttään, pitäneet sitä yllä elokuvan verran sulaa rahanahneuttaan ja pääsevät pälkähästä pelkällä tuurilla. Jee jee, ja pam pam!

Vertailun vuoksi esiin on tietenkin nostettava Natural Born Killers (1994): kertoohan se melkein saman tarinan samantapaisesta pariskunnasta väkivallan tiellä, ja tekee sen vielä paljon verisemmin, vastenmielisemmin ja raaemmin. Mutta siinäpä onkin tämän valitukseni pihvi: olkoon kunnia Tarantinon tai ohjaaja Oliver Stonen, mutta NBK ei todellakaan idolisoi päähenkilöitään, ellei katsoja sitten ole todella yksisilmäinen ja pelottavan kieroutunut väkivallan medialukutaidossaan. NBK:n Mickey ja Mallory ovat sairaita, äärimmilleen vietyjä versioita tutusta myytistä (leffahan on muutenkin kuin Bonnie & Clyde tai Badlands ’on steroids’), ja elokuvan pohjimmainen sanoma on juuri siinä, miten media heidän kaltaisiaan (myös elokuvan sisällä) käsittelee. En nostaisi Natural Born Killersiäkään mestariteosluokkaan, mutta True Romancesta tällaisia metatasoja on turha edes etsiä. Se vain esittää tapahtumansa ja kestää kestonsa, ja viihdyttää parissa kohtaa mennessään.

Mahtaako sitten kertoa siitä vivahteiden lukutaidosta, että TR scorettaa Imdb:ssä korkeammat pisteet (7.9) kuin NBK (7.0), mutta en silti tahdo uskoa, että olisin aivan yksin tämän tulkintani kanssa.

Muualla noteerattua 23.03.2009

Muualla noteerattua 22.03.2009 – 23.03.2009

Tukea Rare Exports -leffalle, ninjamusikaalille ja Valkoisen peuran uusintaversiolle

Jalmari Finne tekee Rare Exports -lyhäreistä kokoillan elokuvan. Suomen elokuvasäätiö myönsi projektille viime vuoden joulukuussa 20 000 euroa kehittämistukea ja maaliskuussa 720 000 euroa tuotantotukea. Näyttelijäkaartikin on pysynyt ennallaan (Tommila & Korpela jne.) Ensi-iltaa kaavaillaan ensi vuoden syksylle.

Tukipäätöksistä löytyy muutama muukin hauska bongaus. Ensinnäkin genreleffoja näyttäisi olevan ainakin suunnittelussa enemmän kuin aikoihin.

  • Marko Mäkilaakso, jonka zombiesotaleffa ei vieläkään ole levityksessä, sai lovecraftiaaniselta kuulostavan Night of the Witch –leffan kehittelyyn 6000 euroa. Synopsis: Nuori noitatieteen opettaja, professori John Ward, saapuu kotikaupunkiinsa Salemiin pitämään luentoa ja joutuu kohtaamaan menneisyytensä kun noita palaa kaupunkiin.
  • Pekko Pesosen ja AJ Annilan kaavailema ninjamusikaali on saanut 10 000 euroa käsikirjoittamistukea. Tosin mahtaneeko Annila olla enää mukana puikoissa, kun häntä on vokoteltu ulkomaille hommiin?
  • Sami Laitisen ja Kasimir Lehdon scifi-pätkä 2012 lienee valmistuessaan (jos se siis valmistuu) ensimmäinen kotimainen kokoillan 3d-leffa
  • Musiikkivideoilla kunnostautunut Antti Jokinen sai 60 000 euroa kehittämistukea Nicholas of the North -elokuvalle, joka on onelinerinsä mukaan Koko perheen fantasiaelokuva jossa Nicholas North pelastaa itsensä ja koko pohjoisen kansan pahojen voimien kirouksesta.
  • Viides genreleffaksi laskettava tapaus on Valkoinen peura, joka on siitä harvinainen tapaus, että se on uusintaversio. Yritin miettiä suomalaisia remakeja, mutta en keksinyt kuin kaksi: Tuntematon sotilas (Laine ja Molle) ja Juha (1937, 1956 ja 1999).

Romaanisovituksia on tulossa parikin kappaletta. Veli-Pekka Hänninen sovittaa Arto Salmisen Varastoa leffaksi ja Ville Jankeri on ohjaamassa Pussikaljaelokuvaa, jonka nimi on mediaa vaihtaessa näppärästi mukautettu.

Ihan muuten vaan kiinnostavia ovat Muukalaisen ohjanneen Jukka-Pekka Valkeapään Juoksija eli Amok-juoksu olympiavuonna 1952 (10 000 euroa käsikirjoitustukea) ja Aleksi Salmenperän Korso, jossa nuori kaveri koettaa toteuttaa epärealistista haavettaan pienessä betonilähiössä (20 000 euroa kehittämistukea).

Muualla noteerattua 19.03.2009 – 21.03.2009

  • Drag Me To Hell -traileri – Sam Raimi palaa juurilleen
  • Vintage Movie Posters from Turkey –
  • The Decade of the Dude (Rolling Stone) – "This whole room is kind of dude-like," Jeff Bridges says. It's a summer afternoon at Bridges' Santa Barbara, California, estate, and the 58-year-old actor is digging around his dusty garage, looking for memorabilia from The Big Lebowski. Artifacts from the movie are strewn about his Spanish-tiled house. In Bridges' recording studio — where he once cut an album with Michael McDonald — sits one of the bowling-pin hats used in the trippy dream sequence with Bridges and co-star Julianne Moore. In his office are the grimy jelly sandals that Bridges' character, a slacker called the Dude, wore for most of the film. When we walk up to the ocean-view bluff where Bridges likes to hike every day, there's the remains of a cocktail in a dirty cup. It's a Black Russian. As far as I can tell, this seems like the biggest difference between Bridges and his most enduring character, who prefers his Russians white.
  • 500 Days of Summer -traileri – Nerd rapture? Zooey Deschanel + Joseph Gordon-Levitt, soundtrackilla Regina Spektor